kemiallisen kylpypinnoituksen PBS-nanofilmien kuvaus kompleksinmuodostajina

tässä työssä esitetään niiden PBS-nanofilmien rakenteellinen karakterisointi, jotka on kerrostettu kemiallisella kylpypinnoitustekniikalla 70±2°C: n lämpötilaan polyetyleeni-Imiiniä käyttäen, trietanoliamiini ja ammoniumnitraatti kompleksinmuodostajina, jotka mahdollistavat kontrolloidun ja vakioidun ionin ionireaktiolla vesipitoinen väliaine, jonka kemialliset kylpyreaktiot tapahtuvat emäksisissä liuoksissa, joiden pH-arvot ovat tyypilliset 9-12, erottaen näin saadut kompleksit termodynaamisella stabiilisuudellaan ja kineettisellä stabiilisuudellaan. PBS: n perusvenytystaajuudet määritettiin Fourier-muunnoksen infrapunaspektroskopian avulla. Röntgenvaloelektronispektroskopiassa saadaan suhteellinen atomikoostumus ja tunnistetaan voimakkaimmat fotoelektronitronitransitiot S2p (164 eV) ja Pb4f 7/2 (137.34 eV) PBS-Nitraattifilmille, jotka liittyvät PB (II) hapetustilaan. Siirtyminen korkeampiin sidosenergioihin, Pb4f7/2 (139.01 eV) PBS-polyetyleeni-Imiinille ja PBS-Trietanoliamiinille osoittaa pbo2: n läsnäolon hapetustilassa Pb (IV). Röntgendiffraktioanalyysi ja Ramanspektroskopia paljastavat, että PBS-deposition nanofilmeillä oli puhdas kuutiollinen galena-kiteinen faasi, kun ammoniumnitraattia käytettiin kompleksinmuodostajana, polyetyleeni-Imiinin kompleksinmuodostajalla havaittiin kuution PBS: n muodostumista kuutiofaasissa monokliinisellä Lanarkiitilla Pb2(SO4)2 jälkiä. Lopuksi trietanoliamiinia kompleksinmuodostajana käyttäen löydettiin kuutiofaasi PbS, jossa oli ortorhombista Anglesiittiä ja lyijyoksidia (x∼1,57). Näytteiden pinnan morfologia saatiin korkearesoluutioisella Transmissioelektronimikroskopialla. Ohutkalvot osoittavat kolme suoraa kaistan aukkoa, noin 0,77–0,78 ja 0,84–0,88 eV kuului-Pb –riippuvan sidoksen ja S+2–tasojen aiheuttamaan keskihalkaisutilaan ja kaistan aukon energia 0,91-1,10 ev johtui raekokoon liittyvästä kvanttikontaminaatiosta, joka saatiin läpäisykyvyllä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.