olen tehnyt tämän annoksen useita kertoja ja se on kotonani suosikki. Ei ole vain super herkullinen, mutta se näyttää erittäin vaikuttava, kun pinnoitus. Mestarikokki on vaikuttava. Kun teen sen, huomaan helpoimmaksi pystyttää liukuhihnan vahatulle paperille tiskille ja minulla on myös muutamia säätöjä. Otan myös hetken instragrammin, koska on aika nättiä nähdä viipaloituja kasviksia täydellisissä riveissä. Ensin käytän neljää isoa kananrintaa, jotka on leikattu kahtia. On tärkeää, että ne ovat suuria, jotta kun ohennat ne, ne voivat kääriä (tai kääriä) vihannekset ja juusto. Sitten, smash jokainen puoli ohentaa sisällä suuri ziplock laukku käyttäen voi keittoa (tai rulla tai liha vasara juttu, jos olet fancy – joko tavalla, vain ottaa joitakin aggression sitä). (*huomaa, että prosessi on helpompi, jos laitat pienen lorauksen oliiviöljyä ziplockiin, näet miksi… ei vitsi, kun toinen pala raakaa kanaa menee pussiin sen selkäsauna, se juuttuu pussiin – joten käytä voiteluainetta). Aidon valkosipulin sijaan minusta on helpointa käyttää vain valkosipulisuolaa ja tuoretta jauhettua pippuria (molemmin puolin) ennen broilerin toisen puolen paistamista. Vain yhden puolen paistaminen voi tuntua oudolta, mutta luota minuun – se on hyvä asia (wink wink Martha) – se ei kutistu ja se tekee sen rullaamisesta 10 kertaa helpompaa. Toiseksi käytän 2 tai 3 tomaattia (koosta riippuen) ja leikkaan ne mahdollisimman ohuiksi. Näin broileriin rullaa 2-3 viipaletta ja sen varmistaminen hammastikuilla on helpompaa kuin jos mukana on iso tomaattiviipale. Parsoille: Olen yrittänyt leikata sitä neljänneksiksi, puolittaa, ei leikata ollenkaan… se on kaikki vain henkilökohtaisia mieltymyksiä ja todella riippuu koosta kananrinnat, mutta olen huomannut, että vaikka matchstick leveys parsa näyttää melko, se on ajanhukkaa – puolita se pituussuunnassa, sitten leikata että puoli ja mennä. On vaikeaa olla mestarikokki, kun lapset, lemmikit ja puolisot juoksentelevat ympäriinsä-ja heiluttavat veistä yrittäen oppia juliennea. Kolmanneksi käytän paljon juustoa. Vakavasti. Mitä enemmän, sen parempi. Kuten 2 1/2 kuppia (tai enemmän!) valmiiksi silppuna pussista tai pienistä ammeista toimii hyvin. Kun pinoat vihanneksia, haluat sen olevan sulavaa tahmeaa hyvyyttä eikä vain kuivunutta surua – joten kasaa juusto ensin koko avonaiselle puolelle, ripottele se jokaisen kerroksen väliin ja lopuksi laita iso pallo päälle sen jälkeen, kun olet varmistanut hammastikuilla – näin se sulaa uunissa ja muuttuu maukkaaksi rapeaksi Parmesaanikruunuksi. Luin arvostelun eräästä, joka sanoi käyttävänsä sitruunaa juuston sijaan…. En aio edes vastata siihen. Juusto tekee tämän lautasen. Ei juustoa? Mene paistamaan kalaa tai jotain. Miksi edes olet täällä? Tee myös itsellesi palvelus ja vuoraa pannu pergamenttipaperilla, ettet jää yöksi jynssäämään palanutta juustoa pois pannulta. Lopuksi taputa itseäsi selkään-Sinä mestarikokki.