kakofonia on ilmiö, jolle on ominaista äänteiden epämiellyttävä hahmottaminen, joka johtuu samanlaisten tavujen käytöstä, joita seurataan tai toistetaan samassa lauseessa.
kakofonia on yleensä huonon tai huolimattoman kirjoittamisen tulosta, vaikka sitä joskus pidetäänkin kirjallisena voimavarana.
yleisiä kakofonian muotoja
sanoja, jotka ovat akustisesti epäharmonisia, voidaan käyttää kirjoittamisen aikana useiden toistuvien virheiden vuoksi.
yleisin kakofonian muoto esiintyy käytettäessä sanoja, joiden päätteet ovat samankaltaisia, kuten joitakin adverbeja tai diminutiiveja. Se on myös yleistä kerrottaessa tosiasioita käyttäen verbejä samassa väliaikaisessa muodossa jatkuvasti tai käytettäessä sanoja, joilla on samanlaiset etuliitteet.
toinen kakofoniaan johtava seikka on saman vokaalin toistuminen, kun se on yhden sanan lopussa ja seuraavan alussa, kuten tapahtuu esimerkiksi seuraavissa tapauksissa: ”erkaantuminen”, ”hälytys”, ”paljon vettä”.
kakofonia kirjallisena resurssina
kakofoniaa voidaan käyttää ilmaisemaan tietämättömyyttä tai kielen puutetta viittaamalla toiseen tai halventavasti. Suuret kirjailijat kuten Miguel de Cervantes ovat käyttäneet tätä resurssia teoksissaan.
kakofoniaa käytetään myös leikillisten tekstien, kuten kielenkääntäjien, kirjoittamisessa, jossa ääneen lausuttaessa on vaikea tehdä yleisiä virheitä tai vaihtaa sanoja, kuten esimerkiksi kuuluisassa tarinassa kolmesta surullisesta tiikeristä, jotka söivät vehnäpellolla vehnää.
kuinka korjata kakofonian esiintyminen teksteissä
paras tapa osoittaa kakofonian esiintyminen on lukea analysoitavaa tekstiä ääneen etsien disharmonisia äänteitä, toistoja tai sanaryhmiä, joita on vaikea lausua samankaltaisuutensa vuoksi.
kun ristiriitaiset sanat on tunnistettu, tulee korvata toinen niistä synonyymillä, muuttaa sen järjestystä lauseessa, vaihtaa yksikössä tai monikossa, muokata aikamuotoa tai jopa kirjoittaa idea uudelleen.
espanjan kielessä on joukko kieliopillisia sääntöjä, jotka pyrkivät ratkaisemaan kakofonian ongelman. Tällainen on epämääräisen maskuliinisen artikkelin käyttö A-kirjaimella alkavan sanan edessä, vaikka tämä on feminiininen, esimerkkejä tästä tilanteesta ovat: ”vesi veden sijaan”, ”kahva kahvan sijaan”.
jos adverbit päättyvät mieleen, kieliopillisen säännön mukaan vain viimeisellä tulee olla tämä pääte, kun taas edelliset tulee korvata adjektiivin feminiini-tai maskuliinimuodolla. Esimerkki tästä olisi: ”selvästi ja selvästi”, joka täytyy muuttaa muotoon ”selvästi ja selvästi”.
kuvat: iStock-AlexBrylov / andresr