liukoiset, ionisoituneet aineet esiintyvät vedessä ioneina, jotka ovat sähköisesti varautuneita atomeja tai molekyylejä. Positiivisesti varautuneita ioneja kutsutaan kationeiksi ja negatiivisesti varautuneita ioneja anioneiksi. Koska vesi on globaalisti neutraalia sähköisesti (muuten saat sähköiskun, kun laitat kätesi veteen) positiivisten varausten määrä on sama kuin negatiivisten varausten määrä. Ioneilla voi olla yksi varaus tai useampia, tavanomaisin vaihteluväli on 1-3. Ioneja voi muodostua vain yhdestä atomista tai useita atomeja, jotka ovat linkittyneet pysyvästi yhteen molekyylien tavoin.
esimerkkejä:
a monovalentti atomikationi: natriumioni Na+
kaksiarvoinen atomikationi: kalsiumioni Ca++
A Monovalentti molekyylikationi: ammoniumioni NH4+
a MONOVALENTTI atomianioni: kloridi—ioni Cl—
Monovalentti molekyylianioni: nitraatti-ioni NO3 –
kaksiarvoinen molekyylianioni: karbonaatti Ion CO3=
kaksiarvoinen Kompleksianioni: kromaatti-ioni CrO4=
kovuus
veteen liuenneista aineista kovuutta esiintyy hyvin yleisesti. Kovuus on suosittu sana kuvaamaan pääasiassa veteen liuennutta kalsiumia ja magnesiumia; nämä ionit voivat saostua tietyissä olosuhteissa ja muodostaa mittakaavan, jonka olet saattanut nähdä kiehuvassa pannussasi ja joka voi tukkia putket ja vahingoittuneet Vesikattilat. Veden ”pehmeneminen” on kovuuskationien (Ca++ ja Mg++) vaihtamista toiseen kationiin, joka ei voi muodostaa asteikkoa, koska se on paljon liukoisempi: natriumioniin Na+.
veden pehmentämiseksi otetaan kationinvaihtohartsi, jossa helmien sisällä oleva liikkuva ioni on natriumia (Na+), ja kova vesi johdetaan natriummuotoisella hartsilla täytetyn kolonnin läpi. Kovuusionit Ca++ ja Mg++ siirtyvät hartsihelmiin ja kukin näistä kaksiarvoisista kationeista korvautuu kahdella hartsista poistuvalla natriumionilla.