Introducing the Atlas Obscura Podcast

ehkä juuri kulttuuriaktivistit pelastivat Ruotsin ”Autohautausmaan”, tai ehkä sitä pyörittivät paikalliset” Suomiehen ” tukijat. Ehkä se oli kaupunginvaltuusto, joka tuli katsomaan, miten arvokasta on säilyttää vanhojen Saabien ja Volvojen pistävä ja valokuvauksellinen rappeutuminen. Tai ehkä se oli vain huono sää.

autohautausmaan tarina alkaa Åke Danielssonista, joka asui Rydin kylässä Etelä-Ruotsissa. Vuonna 1935 hän osti metsäisen turvesuon, josta hän korjasi luonnonpolttoaineen ja lannoitteen käsin. Kysynnän kasvaessa ”Åke suolla” vauhditti tuotantoa rakentamalla itselleen turvesilppurin vanhojen autojen moottoreilla.

sotien jälkeisten vuosien myötä tuli autojen omistamisen buumi, ja Rydin Vanhat valukylät hylättiin usein ympäröivään metsään. Åke alkoi kerätä niitä, ja ilman moottoreiden tai automekaanikkojen koulutusta – hänellä ei ollut edes ajokorttia—hän oppi kaiken mahdollisen vanhoista junkereista. Pieni sivubisnes varaosissa tarttui, ja pian hänellä oli skrotbilar – löyhästi käännettynä ”romuttamo”—ja varaosabisnes ylitti turpeen. Kokoelma kasvoi vuoteen 1974, jolloin Åke osti viimeisen autonsa.

ajan kuluessa tyhjät kuoret saivat omanlaisensa esteettisen elämän, joka veti puoleensa turisteja ja shutterbugeja. Vaikka Åke oli ollut hyvin tietoinen turvesuon saastumisriskistä ja huolehtinut aina kaasun, öljyn ja akkujen poistamisesta, kaupungintalo ei ollut kovin innostunut koko asetelmasta. He päättivät, että autot oli lähetettävä valtuutetulle kierrätyspaikalle, ja määräsivät sakon, jos sitä ei tehty marraskuun 1998 määräaikaan mennessä.

silloin iski huono sää. Suunnitelmaa jouduttiin lykkäämään, mikä antoi Åken tukijoille arvokasta lobbausaikaa. Hänen puolustukseensa kokoontui kaikenlaisia ihmisiä, kuten toimittajia, valokuvaajia ja jopa läheisessä Växjössä sijaitsevan Smålandin museon johtaja. Kannatusäänet voittivat, ja alueelle myönnettiin 49 vuoden lupa.

Åke Danielsson menehtyi vuonna 2000, mutta ehti nähdä romukasastaan pelastuneen. Mitä tapahtuu vuoden 2047 jälkeen, on kuka tahansa arvaus, mutta skrotbilar pysyy paikallaan. Ainakin toistaiseksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.