huolimatta siitä, mitä varhaiset psykologit, kuten Freud, ja anti-psychology kristityt uskovat, psykologia ja hengellisyys ovat mairittelevia, eivät antitestisiä. Tällä hetkellä sekä maallisten että hengellisten terapeuttien keskuudessa ymmärretään yhä paremmin, että ihmisen hengellisyys on suuren voiman lähde. Hengellisyys antaa elämällemme syvemmän metafyysisen merkityksen. Usko siirtää näkemyksemme omista puutteistamme ja heikkouksistamme ja osoittaa meidät paljon suurempaan voimaan kuin mikään, mitä meillä on. Inhimillisen kokemuksen hengellinen komponentti tunnustetaan elinkelpoiseksi inspiraation ja voiman lähteeksi muutoksen aikaansaamiseksi.
tarkemmin ottaen yhä useammat kristityt tunnustavat, että psykologiset havainnot valaisevat käsitystämme ihmisen kognitiosta, tunteellisuudesta ja kokemuksesta. Siinä missä Raamattu antaa joitakin hyvin yksityiskohtaisia ohjeita siitä, miten ihminen voisi tulla tunneperäisesti ja hengellisesti terveemmäksi, psykologia auttaa meitä ymmärtämään kokemuksemme tunneperäistä ja henkistä dynamiikkaa ja antaa meille välineitä Raamatun ohjeiden noudattamiseksi. Haluan havainnollistaa asiaa muutamalla esimerkillä.
Paavali neuvoo kristittyjä ottamaan jokaisen ajatuksen vangiksi ja tekemään heidät tottelevaisiksi Kristukselle (2. Kor. 10:5). Miten meidän on erityisesti määrä saavuttaa tämä? Tutkimukset osoittavat, että keskivertoihmisen mielessä käy joka päivä kuusikymmentä tuhatta ajatusta. Kognitiivinen terapia tarjoaa terapeuttisia työkaluja, joiden avulla voimme tulla tietoisiksi enemmän näistä ajatuksista ja tunnistaa itseään rajoittavia uskomuksia ja kognitiivisia vääristymiä, jotta voisimme korvata ne mitä on totta, jalo, oikea, puhdas, ihana ihailtavaa, erinomainen ja kiitettävää (Fil. 4:8).
Roomalaiskirjeessä Paavali neuvoo meitä olemaan enää mukautumatta tämän maailman kaavoihin (Room.12:1). Psykoanalyyttisen terapian mukaan kuviot, joilla on suurin vaikutus tunteisiimme ja käyttäytymiseemme, ovat lähtöisin perheestämme. Se, mitä meille tapahtuu lapsuudessa, vaikuttaa siihen, miten toimimme aikuisina. Psykoanalyyttisen terapian hyödyntäminen voi auttaa meitä ymmärtämään, miten lapsuuden kokemuksemme vaikuttavat tunne-ja relaatioterveyteemme ja auttaa muuttamaan näitä käyttäytymismalleja, jotka rajoittavat tai ohjaavat käyttäytymistämme.
Roomalaiskirjeen toisessa osassa Paavali kehottaa meitä ajattelemaan itseämme eri tavalla, pitämään itseämme kuolleina synnille ja elävinä Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa (Room.6:11). Toisin sanoen Paul kannustaa meitä kertomaan toisenlaisen tarinan itsestämme, mikä on yksi Kerrontaterapian keskeisistä interventioista. Kerrontaterapeutit kannustavat asiakkaita näkemään itsensä, ei uhreina tai puutteellisina, vaan erillisinä ongelmistaan. Paavali teki täsmälleen saman asian Roomalaiskirjeen 7: ssä, jossa hän tunnisti synnin joksikin itsestään erilliseksi (Room. 7:14-20).
nämä ovat vain muutamia esimerkkejä, jotka olen havainnut, missä psykologia informoi Raamatun imperatiiveja. Uskon, että muitakin yhteyksiä voitaisiin tehdä muihin hoitomuotoihin. Esitän nämä selvinä esimerkkeinä Raamatun totuuden ja psykologisten interventioiden kehuvasta suhteesta. Jos ”kaikki totuus on Jumalan totuus”, niin ihmisen tunneperäisten ja henkisten prosessien psykologinen tarkkailu ja tästä havainnosta kehitetyt interventiot voivat vain auttaa meitä saavuttamaan sen tunne-ja relaatioterveyden, jota haluamme ja tahdomme, mikä ei ole ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa elämämme suhteen.