krooninen munuaissairaus kuvaa epänormaalia munuaisten toimintaa ja/tai rakennetta. Se on yleinen ja esiintyy usein yhdessä muiden sairauksien, kuten sydän-ja verisuonitautien ja diabeteksen kanssa.
”National service framework for renal services” hyväksyi yhdysvaltalaisen ”National Kidney Foundation kidney disease outcomes quality initiative” (NKF-KDOQI) CKD-luokituksen. Tämä luokitus jakaa kroonista munuaistautia sairastavan henkilön munuaistoiminnan heikkenemisen laajuuden mukaan 5 vaiheeseen. Vaiheen 4 kreatiinikinaasi määritetään glomerulusfiltraationopeudella (GFR) 15-29 ml/min/1, 73 m2 ja vaiheen 5 GLOMERULUSFILTRAATIONOPEUDELLA (GFR) alle 15 ml/min/1, 73 m2.
KKD etenee näihin kehittyneempiin vaiheisiin pienellä, mutta merkittävällä prosentilla ihmisistä. Vuonna 2010 Englannin terveystutkimus raportoi keskivaikean tai vaikean CKD: n esiintyvyyden (vaiheet 3-5) olevan 6 prosenttia miehillä ja 7 prosenttia naisilla, prosentteina koko Englannin väestöstä. Kroonista munuaistautia sairastavien potilaiden vaiheissa 4 ja 5 esiintyvyys oli enintään 1%. Vaikka tämä luku saattaa vaikuttaa pieneltä, se tarkoittaa, että pelkästään Englannissa on jopa 520000 ihmistä.
kun kroonista munuaistautia sairastava vaihe 5 etenee loppuvaiheen munuaissairaudeksi (ESRD), jotkut ihmiset siirtyvät munuaiskorvaushoitoon (RRT). Yhdistyneen kuningaskunnan Munuaisrekisterin mukaan 49 080 aikuispotilasta sai RRT-hoitoa Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuoden 2009 lopussa. Näistä 25 796 sai RRT-hoitoa dialyysin muodossa (populaatio, joka joskus luokiteltiin CKD-vaiheeseen 5D).
munuaisten vajaatoiminnan edetessä kuolleisuusriski on suurempi ja jotkin oheissairaudet vaikeutuvat. Hyperfosfatemia on yksi esimerkki tästä, ja se johtuu siitä, että huonosti toimivat munuaiset eivät suodata riittävästi fosfaattia verestä. Tämä tarkoittaa sitä, että tietty määrä fosfaattia ei poistu elimistöstä virtsaan, vaan jää vereen epänormaalin korkeiksi.
korkea seerumin fosfaattipitoisuus voi suoraan ja epäsuorasti lisätä lisäkilpirauhashormonin eritystä, mikä johtaa sekundaarisen lisäkilpirauhasten liikatoiminnan kehittymiseen. Hoitamattomana, toissijainen hyperparatyreoosi lisää sairastuvuutta ja kuolleisuutta ja voi johtaa munuaisten luustosairaus, ihmiset kokevat luun ja lihaskipu, lisääntynyt esiintyvyys murtuma, poikkeavuuksia luun ja nivelten morfologia, ja verisuonten ja pehmytkudoksen kalkkeutumista.
aikuispotilailla, joilla on vaiheen 4 tai 5 kroonista munuaistautia ja jotka eivät ole dialyysihoidossa, Yhdistyneen kuningaskunnan munuais-ja munuaistautia koskevissa suuntaviivoissa suositellaan seerumin fosfaattipitoisuuden pitämistä 0, 9-1, 5 mmol/l tasolla. dialyysihoidossa olevilla aikuispotilailla seerumin fosfaattipitoisuus suositellaan pidettäväksi välillä 1, 1-1, 7 mmol/L. koska fosfaatin poistuminen verestä on parantunut dialyysin avulla, dialyysihoidossa olevilla aikuisilla on eri suositusarvot kuin niillä, joilla on vaiheen 4 tai 5 kroonista munuaistautia sairastava potilas, joka ei ole dialyysihoidossa.
4.asteen kroonista munuaistautia sairastavien lasten ja nuorten osalta NKF-KDOQI-ohjeissa ja munuais osteodystrofian ehkäisyä ja hoitoa koskevissa eurooppalaisissa ohjeissa suositellaan seerumin fosfaattipitoisuutta ikärajoissa. Kroonista munuaistautia 5. vaiheessa sairastaville, myös dialyysihoidossa oleville, suositellaan seerumin fosfaattipitoisuuden pitämistä 1, 3-1, 9 mmol/l 1-12-vuotiailla ja 1, 1-1, 8 mmol/l nuoruusiässä.
hyperfosfatemian tavanomaiseen hoitoon kuuluu sekä farmakologisten että ei-farmakologisten toimenpiteiden käyttö sekä koulutuksen ja tuen antaminen. Yhdistyneen kuningaskunnan yksiköiden ja käytäntöjen välillä on kuitenkin suurta vaihtelua siinä, miten näitä interventioita käytetään. Vuoden 2009 lopussa Yhdistyneen kuningaskunnan Munuaisrekisterin tiedot osoittivat, että vain 61% hemodialyysipotilaista ja 70% peritoneaalidialyysipotilaista saavutti seerumin fosfaattipitoisuudet suositellulla vaihteluvälillä. Tämä yhdessä kroonista munuaistautia sairastavien lisääntyvän esiintyvyyden kanssa johti tämän hyperfosfatemian hoitoa koskevan kliinisen ohjeen kehittämiseen.
ohjeessa oletetaan, että lääkkeen määrääjät käyttävät lääkkeen valmisteyhteenvetoa tiedottaakseen yksittäisten potilaiden kanssa tehdyistä päätöksistä.
näissä suuntaviivoissa suositellaan joitakin lääkkeitä käyttöaiheisiin, joille niillä ei ole myyntilupaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa julkaisupäivänä, jos niiden käytöstä on hyvää näyttöä. Lääkkeen määrääjän tulee noudattaa asianmukaista ammatillista ohjausta ja ottaa täysi vastuu päätöksestä. Potilaan (tai niiden, joilla on valtuudet antaa suostumuksensa heidän puolestaan) olisi annettava tietoon perustuva suostumus, joka olisi dokumentoitava. Katso lisätietoja yleislääketieteen neuvoston hyvistä käytännöistä lääkkeiden ja laitteiden määräämisessä ja hallinnassa. Jos on annettu suosituksia huumeiden käytöstä niiden sallittujen käyttöaiheiden ulkopuolella (”off-label use”), nämä lääkkeet on merkitty suosituksiin alaviitteellä.