When we didn ’ t made contact…
vuoden 1977 lopulla, kolmannen kaltaisten Lähikohtaamisten onnistuneen vastaanoton jälkeen, Steven Spielberg ilmaisi kiinnostuksensa kuvata jatko-osaa tai esiosaa. Columbia Pictures halusi varmasti toisen erän. Loppujen lopuksi, sen ensimmäinen julkaisu Close Encounters Of The Third Kind tuotti 288 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti, tulossa, tuolloin, studio menestyksekkäin elokuva tähän mennessä.
vuonna 1978 Spielberg kuitenkin muutti mielensä ja kieltäytyi jatkamasta tarinaa Roy Nearysta, Richard Dreyfussin esittämästä työläisestä, jonka elämä muuttuu tunnistamattoman lentävän esineen kohtaamisen jälkeen, tai mistään muustakaan, joka liittyy suoraan Lähikohtaamisiin, koska elokuvantekijä oli sitä mieltä…
”armeijan tietämys ja sitä seurannut peittely on niin maanalaista, että se vaatisi luovan valkokangastarinan, ehkä jonkun muun tehdessä kuvan ja antaessa sille ansaitsemansa ajan.”
mutta Spielberg ei myöskään halunnut Columbian tekevän jatko-osaa Close Encountersille ilman häntä, mikä oli juuri tapahtunut Universal Picturesin vuoden 1978 jatko-osassa hänen ensimmäiselle Suurhitilleen Tappajahaille, joten hän päätyi kompromissiin. koska ohjaaja oli ollut tyytymätön Close Encountersin viimeiseen leikkaukseen (Columbialla oli taloudellisia ongelmia ja he olivat riippuvaisia tästä elokuvasta pelastaakseen yhtiönsä, minkä se tekikin, joten hän oli kieltäytynyt Spielbergin pyynnöstä saada lisää kuvausaikaa), hän ehdotti uuden ohjaajan leikkausta elokuvasta tyydyttääkseen nyt sovitun jatko-osan velvoitteen. Columbia suostui sillä ehdolla, että hän näyttäisi emoaluksen sisäpuolen, ja niin vuonna 1979 antoi Spielbergille 1,5 miljoonaa dollaria tuottaakseen elokuvan ”erikoispainoksen”.
tämän lisäkuvamateriaalin/vastikään muokatun julkaisun lisäksi Speilberg ehdotti myös kauhuelokuvan kehittämistä Columbialle, joka olisi luonteeltaan Lähikohtaamisen kaltainen. Alun perin nimeltään Watch the Skies (joka oli ollut myös Työnimi Close Encounters), tarina perustuisi vuonna 1955 Kelly-Hopkinsville kohtaaminen, jossa Kentucky perhe väitti, että he olivat terrorisoitu gremlin kaltaisia muukalaisia. Columbia suostui tähän myös innokkaasti.
Spielbergin alkuperäisessä Watch the Skies-kohtelussa yksitoista ilkeämielistä maan ulkopuolista tiedemiestä yrittää kommunikoida kanojen, lehmien ja muiden karjan kanssa yrittäessään selvittää, mitkä maan eläinlajeista ovat tuntevia, ennen kuin he kääntävät ei-toivotun huomionsa ihmisperheeseen ja leikkelevät tuotantoeläimiään.
Spielberg lähestyi Lawrence Kasdania täsmentääkseen Watch the Skies-kohteluaan täysimittaiseksi käsikirjoitukseksi, mutta Kasdan meni ohi, koska hänellä oli liian kiire kirjoittaa Imperiumin vastaisku, joten Spielberg kääntyi John Saylesin puoleen (joka oli kirjoittanut Joe Danten Roger Cormanin tuottaman Jaws spoof Piranha, jota Spielberg oli rakastanut). Koska ”Watch the Skies” oli jo rekisteröity toisen elokuvan nimeksi, ensimmäinen luonnos käsikirjoituksesta, joka valmistui vuoden 1980 puolivälissä, nimettiin uudelleen Night Skiesiksi, Saylesin vedotessa inspiraatioonsa vuoden 1939 elokuvassa Drums Along the Mohawk ja vuoden 1956 John Waynen elokuvassa The Searchers-western ottaa base – under-siege-genren.
Saylesin käsikirjoituksessa esiintyi viisi avaruusolentoa (leikattu Spielbergin alkuperäisestä yhdestätoista), mukaan lukien Scar (nimetty Comanche-intiaanin badguyn mukaan The Searchersissa), Squirt ja Buddy, joka oli kiltti ja ystävystyi ihmisperheen autistisen pojan kanssa. Saylesin käsikirjoitus alkoi Scarin (jota kuvailtiin käsikirjoituksessa ”todelliseksi kovikseksi”, jolla oli nokkamainen suu ja silmät kuin heinäsirkalla) tappamalla maatilan eläimiä koskettamalla niitä pitkällä Luisella sormella, joka antoi aavemaisen valon, ja päättyi siihen, että Buddy, jonka ilkeämieliset toverit jättivät maan päälle, kyyristeli lähestyvän haukan varjossa.
sana levisi ensimmäisen kerran, että Spielberg oli kehittämässä ”tasavertaista” kolmannen kaltaista Lähikohtaamista, kun NASA ilmoitti, että elokuvantekijä oli maksanut rahtitilan varaamisesta vuoden 1980 avajais avaruussukkulalennolle, jotta maata ja Kuuta voitaisiin kuvata kiertoradalta uutta avausjaksoa varten. Spielberg myönsi elokuvan olevan kehitteillä, mutta paljasti, että koska hänellä oli sopimus seuraavan elokuvansa ohjaamisesta Universalille, hän tuottaisi yötaivaan mutta ei ohjaisi sitä. Sen sijaan Spielberg ehdotti, että Tobe Hooper, joka tunnetaan parhaiten Texas Chain Saw Massacren ohjaamisesta ja käsikirjoittamisesta, ottaisi ruorin, jossa Night Skies olisi asetettu aloittamaan kuvaukset Spielbergin palattua Raiders of the Lost arkin kuvauksista.
Raiders-elokuvan kuvausten aikana Spielberg valitsi meikki-ja erikoistehostemestari Rick Bakerin (joka tuolloin työskenteli myös John Landisin ”an American Werewolf in London” – elokuvan parissa) suunnittelemaan ja luomaan yötaivaan avaruusolennot. Baker rakensi lyijyhaulista toimivan prototyypin, joka maksoi 70 000 dollaria ja riemastutti Spielbergiä ja toisena tuottajana toiminutta Kathleen Kennedyä nähdessään siitä videonauhan. Spielberg neuvoi Bakeria jatkamaan kaikkien avaruusolentojen luomista elokuvaa varten.
kun on niin paljon työtä tehty ja kaikki mukana olleet esiintyvät niin innostuneina, miksei yötaivas koskaan mennyt kameran eteen? Raiders of the Lost arkin tuotanto sai Spielbergin epäilemään yötaivasta. Niel Sinyardin vuonna 1987 ilmestyneessä kirjassa Steven Spielbergin Elokuvat hän mainitsee sanoneensa…
” I might have taken leave of my senses. Koko Raidersin ajan olin natsien tappamisen ja lentävien siipien räjäyttämisen ja Harrison Fordin kaiken tämän korkean sarjatason seikkailun välissä, istuin siellä keskellä Tunisiaa, raavin päätäni ja sanoin: ’Minun on palattava läheisten kohtaamisten rauhallisuuteen tai ainakin henkisyyteen.””
Raidersin kuvauksissa Spielberg luki yötaivaan käsikirjoituksen käsikirjoittaja Melissa Mathisonille (joka oli siellä tapaamassa silloista poikaystäväänsä ja tulevaa aviomiestään Harrison Fordia) ja hän itki kuultuaan sen, koska,
”…ajatus muukalaisolennosta, joka oli hyväntahtoinen, hellä, tunteellinen ja suloinen… ajatus siitä, että otus olisi iskenyt suhteen rikkinäisestä kodista tulleeseen lapseen, vaikutti suuresti.”
Spielberg ja Sayles erosivat sopuisasti loppuvuodesta 1980, jolloin elokuvantekijä päätti sulkea oven yötaivaalta ja alkoi yhdessä Mathisonin kanssa suunnitella uutta konseptia. Mathison dubbasi tämän elokuvan ET and Me, mutta 18 kuukautta myöhemmin se tunnettiin ympäri maailmaa nimellä E. T. The Extra-Terrestrial. Elokuva, joka syrjäyttäisi Star Warsin kaikkien aikojen tuottoisimpana elokuvana.
siihen oli kuitenkin aikaa yli puolitoista vuotta, ja tammikuussa 1981 kaikki eivät olleet tyytyväisiä Spielbergin uuteen ohjaukseen. Rick Baker oli tähän mennessä käyttänyt 700 000 dollaria käyttämättömiin yötaivaan kuvioihin, malleihin ja animatroniikkaan, ja hänellä oli valtava riita Spielbergin kanssa, mikä johti Carlo Rambaldin (joka oli aiemmin suunnitellut avaruusolentoja Lähikohtaamisiin) tekemään otuksia E. T: lle..
John P. Veitch ja Frank Price, Columbian maailmanlaajuisten tuotantojen silloinen johtaja ja Columbia Picturesin silloinen toimitusjohtaja, olivat myös molemmat hyvin tyytymättömiä ET: n syntyyn ja Me: n ja Spielbergin päätökseen luopua kauhuteemaisesta konseptistaan, todeten kategorisesti, etteivät he halua tehdä ”wimpy Walt Disney-elokuvaa”.
levottomana Spielberg lähestyi pitkäaikaista ystäväänsä ja Universal Studiosin silloisen emoyhtiön MCA: n silloista toimitusjohtajaa Sid Sheinbergiä. Sheinberg neuvotteli sopimuksen, jossa hän osti” ET and me Projectin ” Columbialta, maksoi heille takaisin 1 miljoonan dollarin summan, joka oli tähän mennessä käytetty yötaivaan/E. T.: n kehittämiseen, ja tarjosi Columbialle 5% elokuvan nettotuloista. John P. Veitch sanoi myöhemmin, että
” luulen, että sinä vuonna teimme enemmän kuin yhdessäkään elokuvassamme.”
vaikka yötaivas elokuvana ei koskaan saavuttaisi tuotantostatusta, se inspiroi suoraan useita muita Steven Spielbergin kuvia, jotka julkaistiin pian sen kehittämisen jälkeen. Kuten E. T., hoito oli ensiarvoisen tärkeää poltergeistin kehityksessä, joka piti perheen asetelman ja muutti muukalaiskonseptin paranormaaliksi, sekä näki Spielbergin palkkaavan Tobe Hooperin ohjaajaksi.
E. T.: n ”Extra-Terrestrial massive Successin”, Spielbergin ja Mathisonin ehdottaman E. T. II: Nocturnal Fearsin jälkeen toinen jatko-osa Spielberg muutti mielensä tuotannon aikana. Jos elokuva olisi päätynyt tuotantoon, se olisi ollut Kauhunsävyisempi jatko-osa, joka muistuttaa yötaivasta, jossa on ilkeitä, eläimiä silpovia E. T: n serkkuja
Gremlins otti sitten käyttöön yötaivas-konseptin, jossa oli yksi viaton ja kiltti jäsen muuten ilkeämielisten olentojen lajissa, ja sisälsi myös varhaisen pääsiäismunan ”Watch the Skies”-kappaleen, jota mainostettiin elokuvateatterin telkkarissa, yhdessä ”A Boy ’ s Life”-kappaleen kanssa, joka oli E. T: n työnimi.
tässä 2014, Rick Baker julkaisisi kuvia ulkomaalaisten hän loi Night Skies, ja vaikka hänen falling out Spielberg näki häntä ei ole mukana lopulta tuotanto E. T. Extra-Terrestrial on selvää nähdä, kuinka paljon vaikutusta hänen mallit olivat nimellinen merkki…
vaikka Steven Spielberg siis hylkäsi jatko-osan ”Close Encounters Of The Third Kind”, se ei koskaan hylännyt häntä, ja elokuvan perintö elää edelleen useissa muissa hänen klassikkoelokuvissaan.