Jeesus ei vain pyydä meitä olemaan kunnollisia ihmisiä. Hänen seuraamisensa lähetysoppilaina merkitsee luopumista kaikesta hänen tähtensä. Tässä kirjoituksessa selitetään, miten tärkeää on pyrkiä kristilliseen täydellisyyteen ja aitoon pyhyyteen sen sijaan, että tyytyisimme keskinkertaisuuteen hengellisessä elämässämme.
Vapaaehtoinen Lectio Divina-Rukous
- Lue Matteuksen 19: 16-20.
- mietiskele sanoja.
- puhu Kristukselle tästä kohdasta.
- lepää ja kuuntele Jumalan läsnä ollessa.
- 5. Keskustelkaa yhdessä.
”mitä minulta vielä puuttuu?”
tämä oli hämmästyttävä kysymys, jonka eräs nuori henkilö esitti kerran Jeesukselle noin 2000 vuotta sitten. Nuori mies oli jo ollut hyvin vahva uskova ja täyttänyt kaikki perusasiat siitä, mitä Jumala vaati häneltä juutalaisen lain mukaan. Mutta syvällä sydämessään hän ei halunnut tehdä minimiä. Hän halusi antaa Jumalalle enemmän elämästään. Kun Jeesus muistutti häntä noudattamaan kymmentä käskyä, mies vastasi huomattavalla tavalla: ”kaikki nämä olen noudattanut: mitä minulta vielä puuttuu?”(Mt 19: 20).
mikä näennäisesti poikkeuksellinen nuori mies! Mieti sitä.: Kuinka moni meistä voisi sanoa noudattavansa jo kaikkia Jumalan käskyjä? Mutta ei siinä kaikki. Tämä mies ei tyytynyt vain noudattamaan kaikkia sääntöjä-tekemään oikein, sanomaan oikein, uskomaan oikein. Hän väitti haluavansa tehdä vielä enemmän Jumalan hyväksi. Hän halusi antaa Jumalalle koko sydämensä. Niinpä hän kysyy Jeesukselta: ”mitä minulta vielä puuttuu?”
that ’s the same crucial question every true disciple should always ask:” What do I still lack?”Kuinka voin rakastaa enemmän, palvella enemmän, luottaa enemmän? Miten voin antaa enemmän elämästäni Jumalalle? Miten voisin elää enemmän niin kuin Jeesus eli?
Jeesuksen opetuslapsena oleminen ei ole pelkästään ruutujen rastittamista (”rukoilin, kävin messussa, johdin raamatuntutkistelua, En langennut kuolemansyntiin tänään”). Kyse ei ole pelkästään ”oikeiden asioiden tekemisestä.”Jeesus kehottaa meitä antamaan koko elämämme hänelle. Opetuslapsena olemisessa on loppujen lopuksi kyse täydellisestä muutoksesta Kristuksessa — elinikäisestä prosessista, joka ei kuitenkaan koskaan lähde lentoon, ellei meillä ole sitä anteliasta sydäntä, jota tämä nuori mies osoitti Matteuksen 19.luvussa.
Keskustele: millä elämäsi alueilla pyrit tällä hetkellä suurempaan hyveeseen, rukoukseen vai ystävyyteen? Millä tavoin yrität antautua täydemmin Jumalalle?
enemmän kuin hyvät aikeet
tällä Raamatun nuorella miehellä oli jaloja pyrkimyksiä. Vilpittömät aikomukset eivät kuitenkaan riitä. Meidän on pantava nämä aikeet täytäntöön. Valitettavasti tämän nuoren miehen tarina kääntyy alaspäin Jeesuksen kehotuksen jälkeen: ”jos tahdot olla täydellinen, niin mene, myy mitä omistat ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua” (Matt.19:21). Sen sijaan että nuori mies seuraisi sitä, mihin hänen antelias sydämensä on hänet tähän asti johtanut,hän yhtäkkiä epäröi. Hän pidättelee. Hän on päässyt pitkälle uskonnollisen uskonsa kanssa, ja osa hänestä haluaa mennä pitemmälle — mutta tämä on yksi askel, jota hän ei halua ottaa. Sen sijaan, että hän olisi pyrkinyt antamaan koko elämänsä Jeesukselle, Hän meni taaksepäin uskonmatkallaan ja tyytyi keskinkertaisuuteen: ”hän meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta” (Mt 19:22).
opetuslapsena eläminen on kova paikka. Jeesus haluaa koko sydämemme. Hän kutsuu rikasta nuorta miestä ja meitä kaikkia olemaan pyhiä niin kuin Jumala on pyhä ja olemaan täydellisiä niin kuin taivaallinen Isä on täydellinen (Mt 5:48). Kristillisen elämän päämääränä on tosiaan mukautua Kristuksen kuvaan.
Keskustele: Miksi luulet rikkaan nuoren miehen kieltäytyneen kaikesta? Onko elämässäsi osa, jota epäröit antaa Jeesukselle?
AMAZING GRACE
mutta kaikki tämä puhe täydellisyydestä ja pyhyydestä voi olla musertavaa. Voisimme sanoa itsellemme: ”minulla on niin monia puutteita, niin monia aloja, joista minulta puuttuu! Onko tämä todella mahdollista? Voinko tulla pyhäksi niin kuin Kristus on pyhä? Voinko todella tulla täydelliseksi?”
vastaus on kyllä-mutta ei sillä tavalla kuin voisimme ajatella. Meidät on kutsuttu kasvamaan hyveessä ja pyhyydessä. Täydellisyyttä ei kuitenkaan saavuteta omapäisen perfektionismin avulla. Se on muutos, joka voi tapahtua vain Jumalan armon voimalla.
me emme ole heikkouksiemme ja epäonnistumistemme summa; me olemme Isän meitä kohtaan osoittaman rakkauden ja todellisen kykymme tulla Hänen Poikansa kuvaksi.
”armo” on suosittu kristillinen sana, mutta harvat ymmärtävät, mitä se todella tarkoittaa ja mitä merkitystä sillä on jokapäiväisessä elämässämme. Pohjimmiltaan armo on Kristuksen jumalallinen elämä meissä. Se on sen Jumalan pojan elämä, joka pysyy sielussamme!
me kasvamme armossa rukouksen, uskollisuuden ja aivan erityisesti sakramenttien kautta. Kun olemme täynnä Kristuksen elämää, muutumme vähitellen ja alamme ajatella enemmän Kristuksen tavoin. Me alamme arvostaa sitä, mitä hän arvostaa, palvella enemmän Hänen kaltaisiaan, kestää kärsimyksiä enemmän Hänen kaltaisiaan, rakastaa enemmän Hänen kaltaisiaan — sillä Kristus itse auttaa meitä tekemään sellaista, mitä emme itse voisi tehdä. Jeesus haluaa elää elämänsä uudelleen meissä armon kautta.
havainnollistaakseen armon voimaa sielussamme katolilaiset ovat kautta vuosisatojen käyttäneet usein kuvaa kylmästä rautasauvasta, joka on pantu tuleen. Kun tuli kuumentaa rautaa, rauta alkaa omaksua tulen ominaisuuksia; se kuumenee ja hehkuu punaisena. Rautasauva on edelleen rautaa, mutta se muuttuu tulen kaltaiseksi ja kykenee jopa sytyttämään muita tulipaloja. Armon kautta elämässämme alkaa tapahtua jotain vastaavaa. Olemme kuin rauta, joka on pantu Jumalan armon tuleen, muuttumassa, omaksumassa Jumalan ominaisuudet – hänen rakkautensa, kärsivällisyytensä, armonsa ja ystävällisyytensä (Gal 5:22 – 23). Mitä enemmän annamme Kristuksen armon muuttaa meitä, sitä enemmän voimme sanoa Pyhän Paavalin kanssa: ”en enää minä elä, vaan Kristus elää minussa ”(Gal 2: 19).
rukoiletko ja Pyritkö tällaiseen muutokseen elämässäsi? Pyydätkö Jumalan armoa auttamaan sinua elämään enemmän Kristuksen kaltaisena? Tuletko yhä enemmän Jumalan kaltaiseksi?
ole täydellinen niin kuin taivaallinen isäsi on täydellinen.
Kuvittele hetki, että tapaat jonkun, joka tietää hyvin vähän kristinuskosta. He haluavat ymmärtää Jeesusta ja kristillistä elämää, ja niin he päättävät tarkkailla sinua. He huomaavat, miten usein rukoilet, miten kohtelet ystäviäsi ja perhettäsi, miten puhut toisista ihmisistä, miten kovasti teet työtä, mitä ohjelmia katsot, mitä musiikkia kuuntelet, mitä teet viikonloppuisin, kuinka antelias olet ajallasi, miten hyvin huolehdit tarpeessa olevista, miten hyvin varjelet puhtauttasi — kaikkea. Kun hän on katsellut sinua kuukauden, niin olisiko hänellä hyvä käsitys siitä, Mitä kristittynä oleminen merkitsee? Vai saisivatko he vääristyneen kuvan?
on tarina talonpojasta, joka matkusti Arsiin, Ranskaan tapaamaan kuuluisaa pappia nimeltä St. John Vianney. Kun talonpoika palasi kotiin, hänen uskonsa uudistui. Hämmästyneenä hänen ystävänsä ja sukulaisensa kysyivät häneltä: ”mutta kenet sinä näit arsissa?”Hän vastasi:” näin Jumalan ihmisessä ” (1). Ihmisten pitäisi voida sanoa samaa meistä.
Keskustele: kuin rauta tulessa, miten olet omaksunut joitakin Jumalan rakkauden ”ominaisuuksia”? Pidätkö elämääsi opetuslapsena pelkästään tästä muutosprosessista Kristuksessa, vai onko sinulla kiusaus nähdä opetuslapsena oleminen toimintana?
kolme vihollista: itsensä VANHURSKAUTTAMINEN, itsensä turvaaminen, itsensä tuomitseminen
on kolme asiaa, jotka estävät meitä omaksumasta Kristuksen luonnetta ja kasvamasta pyhyydessä:
itsensä vanhurskauttaminen: kuten Matteuksen evankeliumin rikas nuori mies, vakuutamme itsellemme, ettei meidän tarvitse tehdä paljon muutoksia elämässämme. Tyydymme siihen, missä olemme nyt. Emme pyri antamaan Jumalalle enemmän.
ehkä osa meistä on aistinut, että meidän on annettava jollekin anteeksi, palveltava enemmän, käytettävä aikaamme anteliaammin, tehtävä muutos, luovuttava jostakin tai lakattava tekemästä jotain. Mutta me pelkäämme-liian kiintyneitä, liian kiintyneitä tapoihimme, liian ylpeitä paljastaaksemme heikkoutemme, liian itsepäisiä myöntääksemme olevamme väärässä tai liian haluttomia luopumaan jostakin. Mitä voisimme tehdä näinä hetkinä? Voisimme perustella heikkouksiamme ja perustella anteliaan rakkautemme puutetta. Uskottelemme itsellemme pärjäävämme paremmin kuin useimmat ihmiset — rukoilemme, uskomme kirkon opetuksia, käymme palvomassa, johdamme raamatuntutkistelua. Olemme tarpeeksi hyviä. Meidän ei tarvitse tehdä enempää.
loppujen lopuksi tällainen itseoikeutus on keino peitellä henkistä laiskuuttamme. Se yrittää kätkeä sen tosiasian, että me, kuten rikas nuori mies, emme yksinkertaisesti halua tehdä niitä ponnistuksia, uhrauksia ja muutoksia, joita syvä ystävyys Kristuksen kanssa vaatii. Voisimme rikkaan nuoren miehen tavoin harjoittaa uskontoamme. Mutta olemmeko me täysin halukkaita antamaan itsellemme lahjan Jumalalle?
omavaraisuus:
ehkä olet ennenkin yrittänyt jättää syntisi taaksesi ja seurata Jeesusta täysin. Tai ehkä olet päättänyt, ettet enää koskaan tekisi tiettyä syntiä ja olet huomannut kamppailevasi ja kaatuvasi jatkuvasti. Miksi näin tapahtuu?
joskus Jumala sallii meidän edelleen kokea tiettyä heikkoutta, niin että kasvamme nöyryydessä ja tulemme syvästi vakuuttuneiksi siitä, kuinka kykenemättömiä olemme voittamaan syntejämme omin voimin. Fr. Jacques Philippe kirjoittaa,
” meidän on usein koettava Jumalan sallimia epäonnistumisia, koettelemuksia ja nöyryytyksiä, ennen kuin tämä totuus tuputtaa meitä, ei ainoastaan älyllisellä tasolla, vaan koko olemuksemme kokemuksena. Jumala säästäisi meidät, jos hän voisi, kaikista näistä koettelemuksista,mutta ne ovat välttämättömiä, jotta olisimme vakuuttuneita täydellisestä voimattomuudestamme tehdä hyvää itse.”(2)
voimme helposti unohtaa, kuinka täysin riippuvaisia olemme Jumalasta kaikessa-varsinkin syntien pois kitkemisessä ja pyhyydessä kasvamisessa. Meidän muutos Kristuksessa on mahdotonta ilman Jumalan armon apua. Jos yritämme luottaa omaan voimaamme ja seurata omia aikataulujamme ja suunnitelmiamme siitä, miten saavutamme pyhyyden, olemme tuomittuja epäonnistumaan. Pohtiessaan syntistä menneisyyttään Avilan Pyhä Teresa kirjoitti: ”itseluottamus tuhosi minut.”
itsensä tuomitseminen: kun kohtaamme syntimme ja heikkoutemme, Saatamme tuntea kiusausta turhautua itseemme tai helposti masentua huomatessamme, ettemme edisty hengellisessä elämässä niin kuin olimme toivoneet. Saatamme sanoa itsellemme: ”vihaan sitä, kun teen niin! Miksi kamppailen tämän kanssa? Miksen kehity tällä alalla?”Lannistavat, itseään tuomitsevat ajatukset saattavat tulla päähämme:” olen niin kauhea. En koskaan muutu! Miksi edes yritän?”Tällaiset ajatukset eivät kuitenkaan ole Jumalasta. Ne tulevat viholliselta, paholaiselta. Hän on se, jota Raamattu kutsuu ”syyttäjäksi” (Ilm 12:10).
itsensä tuomitseminen pitää meidät keskittyneinä itseemme ja lyötyinä. Se estää meitä kääntymästä Jumalan puoleen nöyrin ja katuvin sydämin. Se estää meitä näkemästä virheitämme samalla tavalla kuin Jumala näkee ne — ei syyttäjänä, vaan rakastavana isänä, joka on ”laupias ja armahtavainen, pitkämielinen ja ylenpalttinen rakkaudessa ja uskollisuudessa” (2.Moos. 34:6).
Keskustele: kenen näistä vihollisista kanssa kamppailet eniten? Miten voit yrittää voittaa ne?
toimi
sitoudu tulemaan enemmän Kristuksen kaltaiseksi yhdellä elämäsi alueella. Valitse Ehkä alue, jossa näytät kamppailevan eniten. Sitten, tee suunnitelma lähiviikkoina yksityiskohtaisesti, miten kasvaa muuttaa tätä tapaa tai pyrkiä parantamaan tällä alalla taistelu. Mieti:
● miten kohtaat Jumalan armon syvemmin auttaaksesi sinua voittamaan tämän taistelun? Millä rukoilet? Kuinka annat sakramenttien rakentaa sinua tässä armossa?
● miten aikataulusi voi muuttua? Miten aiot käyttää aikasi eri tavalla?
● millaista tilivelvollisuutta saatat tarvita voidaksesi sinnikkäästi voittaa tämän taistelun? Kenen puoleen käännyt, kun tunnet itsesi masentuneeksi?
● mistä tiedät, että olet onnistunut tulemaan enemmän Kristuksen kaltaiseksi? Miten tämän tavan muuttaminen tai tämän hyveen saavuttaminen sallii sinun rakastaa vapaammin ja elää enemmän Kristuksen todistajana?
siirrettävät käsitteet
Matteuksen 19. luvun rikkaan nuoren miehen tavoin Jeesuksen opetuslasten tulisi aina pohtia, miten voimme rakastaa Jumalaa enemmän: ”mitä minulta vielä puuttuu?”Mutta toisin kuin rikkaan nuoren miehen, meidän pitäisi olla halukkaita luopumaan kaikesta, mikä on esteenä syvemmälle ystävyydelle Kristuksen kanssa.
armo: Kristuksen jumalallinen elämä meissä
rauta tulessa-analogia: aivan kuten rauta ottaa tulen ominaisuudet, niin Kristitytkin pyhittävän armon kautta omaksuvat Kristuksen luonteen.
lisäresurssit
● I Believe in Love: a Personal Retriet Based on the Teaching of St. Thérèse of Lisieux by Fr. Jean C. B. D ’ Elbee
● Jacques Philippen rauhan etsiminen ja ylläpitäminen
● Back to Virtue: Peter Kreeft
● Thomas à Kempisin Kristuksen jäljitelmä
muistiinpanoja
1. Jean-Baptiste Chautard, Apostolaatin sielu (Charlotte, NC: TAN Books, 1946), 122.
2. Jacques Philippe, Searching for and Maintaining Peace: a Small translitteratio on Peace Of Heart (Staten Island, NY: Alba House, 2002), 4.