490?-585?
roomalainen valtiomies ja historioitsija
Flavius Magnus Aurelius Cassiodorus syntyi Scylletiumissa Brutiumissa ostrogoottien kuningaskunnassa (nykyisessä Italiassa) noin vuonna 490. Cassiodorus oli valtiomies, historioitsija ja munkki, ja hänen ansiokseen luetaan roomalaisen kulttuurin pelastaminen uhkaavalta barbarismilta.
Cassiodorus syntyi erään käskynhaltijan poikana Ostrogoottikuninkaiden aikana Italiassa. Hän toimi isänsä oppipoikana, kunnes hänestä tuli valtiomies. Vuonna 507 hänet nimitettiin kvestoriksi, jota seurasi nimitys konsuliksi vuonna 514. Vuonna 526 hänestä tuli virkamiespäällikkö. Viimeisen poliittisen virkansa hän saavutti vuonna 533, kun hänet valittiin pretoriaaniprefektiksi. Ostrogoottien aikana valtiomiehenä Cassiodorus oli kiinnostunut kansanvalistuksesta ja sitä tukevan terveen infrastruktuurin kehittämisestä. Hän menestyi suhteellisen hyvin tässä pyrkimyksessä,ja muinaisen kasvatuksen käytännöt säilyivät barbaarien vallan alla. Kassiodoroksen virkauralla oli suhteellisen tapahtumaköyhä ura, joka ei enteillyt hänen suurta vaikutustaan historiaan. Hänen intonsa kansanvalistukseen ja halunsa säilyttää se olisi edelleen hänen elämänsä keskipiste. Kuitenkin vasta, kun hän jäi eläkkeelle poliittisesta virasta vuonna 540, hän aloitti elämänsä tärkeimmän työn toden teolla.
Cassiodoruksen jäätyä eläkkeelle hän ryhtyi munkiksi ja perusti Vivarium – nimisen luostarin. Luostarin tärkeimpänä tavoitteena oli pitää roomalainen kulttuuri elossa ja ylläpitää sitä kautta aikojen. Vaikka Cassiodorus ei ollut suuri kirjailija eikä tutkija, hän antoi sysäyksen Roomasta peräisin olevien kulttuuritekstien säilyttämiselle ja jäljentämiselle. Cassiodorus keräsi kaikenlaisia käsikirjoituksia ja neuvoi munkejaan puhtaaksikirjoittamaan nämä teokset. On huomionarvoista, että he kopioivat paitsi kristillisiä tekstejä myös teoksia, joita pidettiin pakanallisina. Tämä tapa oli merkittävä, koska se vaikutti toisiin tekemään samoin ja säilytti siten hyvin monia muinaisia teoksia, joita ei olisi pelastettu ilman tätä prosessia. Tätä käytäntöä käytettiin mallina muillekin luostareille tulevina vuosisatoina. Tämän merkitystä ei voi yliarvioida, sillä jos tällaista käytäntöä ei olisi toteutettu, suuri osa antiikin viisaudesta ja filosofiasta olisi kadonnut hajoavassa Rooman valtakunnassa.
Cassiodoruksen varsinaiset teokset jakautuvat kahteen eri kategoriaan. Hän kirjoitti laajasti historiallisista ja poliittisista aiheista, mukaan lukien yhteenvedot toimikaudestaan. Hän kirjoitti myös teologiaa käsitteleviä tekstejä, kuten De anima, jossa hän käsittelee kuolemanjälkeistä elämää ja sielua. Hänen vaikutusvaltaisin tekstinsä, joka on käännetty jumalallisen ja maallisen kirjallisuuden laitoksiksi, on kirjoitettu hänen munkeilleen ja näyttää olevan tarkoitettu oppaaksi oppimiselle. Ensimmäinen osa käsittelee Raamatun tutkimista, kun taas toinen on tietosanakirja. Jälkimmäinen osa oli laajalti luettu keskiajalla ja antoi yleiskuvan vapaa-ajan taiteesta. Kirjan muoto toimi myös tietosanakirjateosten oppaana useiden vuosisatojen ajan.
Kansankasvatuksen halullaan Cassiodorus pelasti tehokkaasti suuren osan Rooman kulttuurista täydelliseltä menetykseltä. Omalla kirjoituksellaan ja munkkiensa pakollisilla kirjoituksilla hän auttoi vaikuttamaan muihinkin. Cassiodorus olisi varmasti mielissään työnsä tuloksesta, jolla oli paljon kauaskantoisempi vaikutus kuin hän osasi kuvitellakaan.
JAMES J. HOFFMANN