/ elokuva

92. Oscar-gaala lähestyy, ja jos Oscar-iltaan on tulossa yksi varma asia, niin se, että joku arvokas lahjakkuus jossain kategoriassa jää vähemmälle huomiolle. Yksikään ehdokas tai voittaja ei ansaitse tunnustusta, mutta snobit ovat myös olennainen osa Oscar-historiaa, eivätkä ohjaajat ole niille immuuneja. Itse asiassa jotkut kaikkien aikojen parhaista ohjaajista ovat menneet koko uransa saamatta kunnollista parhaan ohjauksen Oscaria.

elokuva on pohjimmiltaan yhteistyöväline, ja olemme vain hieman yli kuukauden päässä vuosikymmenestä, jossa elokuvateollisuus siirtyi tuottajavetoisempaan maisemaan, jossa IP-ystävälliset telttakatokset näyttivät vievän kaikki parhaat kiinteistöt. Kuitenkin parhaat ohjaajat, joilla on kaikkein ainutlaatuinen ääni tai visio, ovat taipuvaisia tukemaan auteur-teoriaa, jonka mukaan ohjaajaa voidaan pitää elokuvan ensisijaisena tekijänä. Tässä karkeasti kronologinen katsaus kymmeneen suureen elokuvantekijään, jotka välttivät parhaan ohjauksen kultaisen patsaan. Jokainen nimi tällä listalla, pyrimme vastaamaan kolmeen kysymykseen: kenelle he hävisivät (jos he olivat koskaan ehdolla), mille elokuvalle tai elokuville heidän olisi pitänyt voittaa, ja miksi, oh, miksi he eivät koskaan voittaneet?

Orson Welles

tällä Oscar-kaudella on tehty paljon Sam Mendesin elokuvasta 1917 ja siitä, miten koko elokuva on muokattu näyttämään yhdeltä jatkuvalta otokselta. Se on vakava kilpailija paras elokuva ja / tai ohjaaja, mutta voit jäljittää sen yhden laukauksen omahyväisyys takaisin vuosikymmeniä uraauurtavaa käyttöä pitkiä ottaa ohjaajien kuten Orson Welles ja Alfred Hitchcock. Olen hulluna pitkään jäljitysotteeseen; Touch of Evil alkaa yhdellä elokuvahistorian kuuluisimmista, jossa Welles ammentaa jännitystä kolmen ja puolen minuutin ajan parin kävellessä kaduilla auton vierellä, jonka takakonttiin on piilotettu pommi.

tuollaisten elokuvien ja Citizen Kanen ansiosta Welles oli tavallaan auteurismin alkuperäinen keulakuva. Citizen Kanen tekninen innovaatio takasi vuoden 1941 klassikolle paikan American Film Instituten 100 Years … 100 Movies-listan kärjessä monien muiden joukossa. Se on ainoa elokuva, joka toi hänelle parhaan ohjauksen ehdokkuuden. Valitettavasti Akatemia oli liian rakastunut John Fordiin, nelinkertaiseen voittajaan, joka teki back-to-back—voittoja vihan rypäleistä ja kuinka vihreä oli laaksoni-jälkimmäinen maksoi Wellesille hänen ainoan mahdollisuutensa parhaaseen ohjaajan loistoon. Vasta vuonna 1970 Akatemia myönsi Wellesille kunniatohtorin palkinnon ”erinomaisesta taiteellisuudesta ja monipuolisuudesta elokuvien luomisessa.”

Akira Kurosawa

maineikkaan viisikymmenvuotisen elokuvauransa aikana suuri Akira Kurosawa nappasi vain yhden parhaan ohjaajan ehdokkuuden-Ran, hänen uransa loppupuolen Japanilainen uusintaversio Shakespearen Kuningas Learista. Kurosawan hedelmällisin luomiskausi oli 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa, mutta ei-englanninkielisten elokuvien ohjaajat alkoivat saada Oscar-nyökkäyksiä vasta sen jälkeen ja vasta viime vuonna yksi heistä, Alfonso Cuaron, lopulta voitti.

maailman ohjaajat sijoittivat viimeksi kaksi Kurosawan klassikkoa, Seitsemän samuraita ja Rashomonin, sijoille #17 ja #18 Sight & Sound-lehden kerran vuosikymmenessä järjestämässä äänestyksessä kaikkien aikojen 100 parhaan elokuvan joukkoon. Jos voisimme tehdä Oscar-historian uusiksi ja altistaa enemmän Akatemian äänestäjiä Kurosawalle jo varhaisessa vaiheessa, niin varmasti jompikumpi noista elokuvista ansaitsisi ehdokkuuden. Kurosawa menetti ainoan johtonsa Sydney Pollackille, joka vei kullan Afrikasta. Vuonna 1989 George Lucas ja Steven Spielberg olivat kuitenkin ojentamassa Kurosawalle kunniapalkintoa ”saavutuksista, jotka ovat inspiroineet, ilahduttaneet, rikastuttaneet ja viihdyttäneet yleisöä ja vaikuttaneet elokuvantekijöihin kaikkialla maailmassa.”

Alfred Hitchcock

jännityksen mestari Alfred Hitchcock sai uransa aikana peräti viisi parhaan ohjaajan ehdokkuutta. Se ei ole huono, mutta se ei silti riittänyt hänelle varsinaiseen voittoon. Vuonna 1967 Hitchcock sai Irving G. Thalbergin muistopalkinnon, joka oli varattu ” luoville tuottajille.”Tuo palkinto ei kuitenkaan edes näytä Oscarilta; se on Thalbergin kömpelö rintakuva. Hitchcockin varjon voi hyvin kuvitella viipyvän sen yllä muuten tyhjällä takanreunalla samalla, kun drolly pitää hyväksymispuheen, jota hän ei koskaan saanut pitää vuoden 1960 kauhuteoksestaan psyko.

ohjaajat turvaavat joskus myöhemmin urallaan voittoja pienemmille elokuville eräänlaisena lohtuna menneille snubeille. Silti sekä Takaikkunan että psyko-Hitchcockin kaksi viimeistä ehdokkuutta, joita AFI ja muut listojen laatijat edelleen ylistävät kahtena kaikkien aikojen parhaana elokuvana — hän hävisi vertaiselle, joka oli voittanut jo kerran aiemmin. On vaikea syyttää Akatemiaa siitä, että se myöntää Elia Kazanille tai Billy Wilderille raitiovaunun nimeltä Desire tai The Apartment; mutta kun otetaan huomioon heidän aiemmat voittonsa ja huiman puute Vertigo-elokuvan ohjaajaehdokkuudesta (joka on Citizen Kanen paras joillakin listoilla), tuntuu kuin Hitchcock olisi jäänyt jalkoihin. Ehkä hän oli vain aikaansa edellä, taiteellisesti, tai liian synkkä tarinasisällöltään ja liiaksi populistinen elokuvantekijä.

Stanley Kubrick

huolimatta ehdokkuuksista Dr. Strangelove, 2001: A Space Odyssey, A Clockwork Orange, ja Barry Lyndon, Stanley Kubrick ei koskaan voittanut Oscaria parhaasta ohjauksesta. Vuonna 2016 Director ’ s Guild of America nimesi kaikki neljä elokuvaa sekä viidennen Kubrick-elokuvan hohto 80 parhaan ohjatun elokuvan joukkoon sitten vuoden 1936 (killan perustamisvuoden). 2001: Avaruusseikkailu nousi listan neljänneksi, mutta Kubrick hävisi siitä Oscarin brittiläiselle elokuvantekijälle Carol Reedille.

kaikella kunnioituksella Reediä kohtaan, joka teki patsaan musikaaliin Dickens-sovitus Oliver! sellaista elokuvaa ei voi verrata vuoden 2001 avaruusseikkailuun. Kyse on vain siitä, että yleinen mielipide ei ole vielä tavoittanut Kubrickin elokuvamaista neroutta. Vaikka kritiikki on auttanut purkamaan joitakin sen mysteereistä ja se on nyt laajalti pidetty mestariteos, 2001 osoittautui enemmän läpipääsemätön ensikertalaisille katsojille sen alkuperäisen julkaisun. Kubrickin olisi pitänyt voittaa siitä, mutta se ei ollut edes ehdolla parhaasta elokuvasta, mikä todistaa jälleen kerran, kuinka lyhytnäköisiä Oscar-gaalan kaltaiset palkintoseremoniat voivat olla.

Sergio Leone

DGA nimesi myös Sergio Leonen Once Upon a Time in the West ja Once Upon a Time in America kaksi parhaiten ohjattua elokuvaa sitten vuoden 1936. Quentin Tarantino — jonka oma vastaavasti nimetty fairytale, Once Upon a Time in Hollywood, on toinen edelläkävijä useissa Oscar-kategorioissa tänä vuonna-on suuressa kiitollisuudenvelassa Leonelle ja on kutsunut hyviä, pahoja ja rumia kaikkien aikojen parhaaksi ohjatuksi elokuvaksi. Mikä tahansa noista kolmesta elokuvasta olisi ansainnut Oscar-arvostusta, mutta silti ne jäivät tunnustamatta, ja Leone on ainoa elokuvantekijä tällä listalla, joka ei koskaan saanut ainoatakaan parhaan ohjaajan ehdokkuutta urallaan.

ensimmäiset kaksi ulkomaista elokuvantekijää, jotka rikkoivat lasikaton parhaan ohjaajan kategoriassa, olivat italialaisia (toinen heistä, Federico Fellini, sai varhaiset ehdokkuudet sekä La Dolce Vitasta että 8½: sta vuosina 1961 ja 1963), mutta Akatemia ei ilmeisesti pitänyt 60-luvun spagettiwesterneistä. Jotkut Leonen sijasta ehdolla olevista nimistä kyseisille elokuville ovat nykyään vähemmän tunnettuja, ellei suorastaan unohdettuja – varmasti satunnaisilta elokuvantekijöiltä ja ehkä jopa keneltä tahansa muulta kuin asiantuntevimmilta elokuvafiiliksiltä. Oscarit kieltämättä antavat lyhytnäköisen piristysruiskeen tietyille elokuville, mutta ne eivät aina ole paras mittari sille, mikä tulee olemaan kulttuurisen vaikutusvallan jatkumista. Yhden ajoittain likinäköisen palkintoseremonian päähänpistot eivät ole estäneet Leonen elokuvia kestämästä aikaa.

Spike Lee

1980-luvulle sijoittuvalla filmografialla Spike Lee ei ollut edes ehdolla parhaaksi ohjaajaksi ennen kuin vasta viime vuonna BlacKkKlansman-elokuvalla. Hän voitti Parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen palkinnon, että elokuva-osittainen kunniamaininta hänen menetys Do the Right Thing lähes kolmekymmentä vuotta aiemmin. Vuonna 2015 hän pokkasi myös kunniapalkinnon jatkuvasta työstään ”elokuvantekijänä, kouluttajana, motivaattorina, ikonoklastina, taiteilijana.”(Kun ei kameran takana, Lee käyttää NYU: n professorin hattua.) Kuitenkin Akatemia sivuutti hänen ohjaustyönsä vasta uransa loppupuolella.

Leen uran kaksi suurinta ehdokkuutta lienevät Do the Right Thing ja Malcolm X, jotka molemmat ovat sittemmin päässeet National Film Registryyn yhdessä hänen ensimmäisen elokuvansa She ’ s Gotta Have It ja parhaan dokumenttielokuvan ehdokkuuden saaneen elokuvansa 4 Little Girls kanssa. Kanssa voimanpesä suorituskykyä Denzel Washington, Malcolm X elvytti muiston tärkeä kansalaisoikeusjohtaja, joka oli hieman marginalisoitu historian luokat vieressä Martin Luther King, Jr.klo 62. ja 65. Oscars, Lee oli samalla marginalisoitu äänestysliput vieressä gaggle kaikki valkoiset johtajat, kuten Akatemia jatkoi ennustettavissa malli tunnustaa Merchant-Ivory elokuvia ja doling out lukemattomia Woody Allen ehdokkuuksia.

Quentin Tarantino

palkintokauden momentumin perusteella näyttää siltä, että Bong Joon-ho tai Sam Mendes ovat enemmänkin ennakkosuosikkeja voittamaan, mutta on mahdollista, että Quentin Tarantino voisi hieman hermostua ja lopulta voittaa parhaan ohjauksen tämän vuoden Oscar-gaalassa. Aiemmin Tarantino on sanonut pitävänsä itseään enemmän kirjailijana, ja Akatemian äänestyskuviot näyttäisivät heijastelevan samanlaista näkemystä. Hän on jo voittanut parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen Oscarin kahdesti – Pulp Fictionista ja Django Unchainedista-mutta hän hävisi parhaan ohjauksen Robert Zemeckisille 67.Oscar-gaalassa ja Kathyrn Bigelowille 82. Oscar-gaalassa. Kolmas kerta toden sanoo?

Bigelow oli ensimmäinen nainen, joka on koskaan voittanut, joten on vaikea väittää, että hänen nimeään pitäisi takautuvasti pyyhkiä Tarantinon hyväksi. vaikka pidänkin Zemeckisistä ja Forrest Gumpista, Pulp Fiction oli kuitenkin aikakautta määrittelevämpi. Kuten panin merkille viime vuonna ilmestyneessä 25-vuotisjuhlaelokuvassa, se sattui olemaan myös ” kirosanoja täynnä oleva rikosdraama, jossa on huumeita, sodomiaa ja räjähtäviä aivoja.”Akatemia saattaa ulospäin suosia tuollaista materiaalia ehdokkuudella,mutta kun on aika tehdä lopulliset äänestyspäätökset, sillä on tunnettu konservatiivisuus.

Paul Thomas Anderson

Tarantinon tavoin Paul Thomas Anderson on ollut ehdolla enemmän käsikirjoittamisesta kuin ohjaamisesta. Toisin kuin Tarantinolla, Andersonilla ei ole suunnitelmia jäädä eläkkeelle seuraavan elokuvansa jälkeen. Toivottavasti hänellä on vielä monta elokuvaa jäljellä ja hän jatkaa Oscar-arvoisien tuotosten tuottamista. 80.Oscar-gaalassa hän sai Parhaan ohjaajan ehdokkuuden elokuvasta There Will Be Blood, mutta hävisi Coenin veljeksille elokuvasta No Country for Old Men. 90. Oscar-gaalassa hän sai ehdokkuuden elokuvasta Phantom Thread, mutta hävisi Guillermo Del Torolle elokuvasta Shape Of Water. There Will Be Blood on moderni mestariteos, mutta niin ei ole maa vanhoille miehille, ja Phantom lanka ja veden muoto ovat suunnilleen tasan.

missä Anderson oikeasti joutui ryöstetyksi oli Boogie Nights. Elokuva keräsi parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen Nomin, mutta vaikka se oli yksi 1990-luvun parhaista elokuvista, se ja Andersonin nimi jäivät pois parhaan ohjaajan kategoriasta 70.Oscar-gaalassa. Oscar-Äänestäjät ilmeisesti tunsivat tuona vuonna olonsa mukavammaksi brittikomediassa, joka kertoo miesstrippareista, kuin amerikkalaisessa draamassa pornonäyttelijöistä. (Quick, voitko nimetä ohjaaja koko Monty etsimättä sitä verkossa? Raskaan sarjan James Cameron voitti Titanic-elokuvan palkinnon-hän on ”maailman kuningas”, Muistatko? – mutta nöyrästi sanoisin, että hän tekee toimintaa paremmin kuin romantiikkaa ja Boogie Nights on olennaisempi, tunteellisesti totuudenmukaisempi amerikkalainen elokuva.

Christopher Nolan

saamme kiittää Christopher Nolania ja yön ritaria siitä, että paras kuva-kategoriassa on vuoden 2008 jälkeen jälleen kymmenen ehdokkaan raja. On sanomattakin selvää, että Nolan ja hänen käänteentekevä blockbuster jäi vähälle huomiolle, varsinkin kun otetaan huomioon, että 81.Oscarit täyttivät potentiaaliset lähtö-ja saapumisaikansa lukijan kaltaisilla. Nolan ei saanut parhaan ohjaajan ehdokkuutta Inception, myöskään, vaikka että elokuva kelasi ehdokkuudet paras elokuva ja paras alkuperäinen käsikirjoitus. Koska parhaan ohjaajan kategoriassa on vielä viiden ehdokkaan raja, paikan ansaitseminen siellä tulee aina olemaan vaikeampaa, mutta ansaitsiko Cats-elokuvan ohjaaja Tom Hooper todella olla ehdolla kuninkaan puheessa enemmän kuin Nolan Inceptionissa?

Hooper itse asiassa voitti palkinnon, ja vasta kaksi vuotta sitten, 90.Oscar-gaalassa, Akatemia katsoi vihdoin sopivaksi heittää Nolanille luun, ehdokkuuden perusteella, Dunkerquesta. Aivan oikein: 2000-luvun keskeisellä elokuvantekijällä on vyöllään vain yksi parhaan ohjauksen ehdokkuus. Poista lukija nauhalta ja anna miehelle ainakin yön ritarin nimi.

David Fincher

viimeisenä mutta ei vähäisimpänä on David Fincherin erikoinen tapaus. Fincherin ensimmäinen Oscar-ehdokkuus tuli Benjamin Buttonin kummallisesta tapauksesta. Se kertoo kaiken, mitä akatemiasta pitää tietää. Vaikka Benjamin Buttonin erikoinen tapaus ei ole huono elokuva, se lienee Fincherin filmografian vähiten kiinnostava merkintä. Olisin melkein mieluummin rewatch Alien 3, Hänen ensimmäinen ”bungled mestariteos,” kuten hän kerran asian ilmaisi, kuin rewatch Brad Pitt Pää hobble noin vanhan miehen kehon Benjamin Button. Toisaalta, en ole akatemian jäsen. Epäilemättä tarina vanhasta valkoihoisesta miehestä, joka ikääntyy käänteisesti, vetoaisi äänestäjiin, jotka koostuisivat pitkälti samasta väestökehityksestä.

Akatemia on viime vuosina pyrkinyt monipuolistamaan jäsenistöään, mutta tämän vuoden äänestystä katsoessa on vaikea olla yhtymättä arvioon, jonka mukaan ehdokkaiden liuskat kertovat paikoin häiritsevästä tunnettavuudesta. Fincher oli ehdolla, ja hänen olisi pitänyt voittaa. (Jälleen Tom Hooper voitti samana vuonna kuninkaan puheesta). But don ’t take my word for it … / Film’ s core writing staff already named the Social Network the best film of the 2010s. Fincher on zeitgeist elokuvantekijä ja vangitseminen zeitgeist ei ole aina jotain Akatemia tekee hyvin. Kuka tietää, kun seuraava projekti, Mank, keskittyy Citizen Kanen käsikirjoittajaan, – ehkä Fincherillä on vielä mahdollisuus voittaa parhaan ohjaajan Oscar, jota Orson Welles ei koskaan saanut.

Cool Posts from Around the Web: