Elementymology & Elements Multidict

muistitappi	Teräksenharmaa metalli, joka antaa lasille syvän sinisen värin (koboltinsininen lasi) sulamispiste 1495 °C; 2723 °F kiehumispiste 2870 °C; 5198 °F tiheys 8,9 g / cc; 555,6 paunaa / kuutiojalka
n. 1735 Georg Brandt, Saksa
Kobold = paha henki (Saksa)

sana koboltti johdettu saksan sanasta ”kobold” = peikko, tonttu, paha henki (> Mittelhochdeutsch ”kobe” + ”holt” ).
joillakin kaivosalueilla rukoiltiin erityisesti kaivosmiesten suojelemiseksi koboldeilta, jotka saksalaisen taikauskon avulla mielellään tuhosivat kaivosmiesten työt aiheuttaen heille loputonta harmia. Tällöin sanasta tuli myös nimitys Hopeankaivajat, joita käytetään arvottomasta kivestä, joka on terästetty arseenilla ja rikillä (kobaliitti, CoAsS).

Paracelsus (Theophrastus Bombastus von Hohenheim, 1493-1541) mainitsi epämääräisesti mineraalikirjassaan koboltin hankalana ja arvottomana mineraalina, jota on löydetty suuria määriä Saksin ja Böömin rajalla sijaitsevista kaivoksista. Kaivostyöläiset eivät pitäneet siitä, koska sen poistaminen oli työlästä ja koska siihen liittyi usein Arsenikkia, joka vaaransi heidän terveytensä. Koboltti-termiä käyttivät myös Basilius Valentinus (1300-luvulla) ja Georgius Agricola (1494-1555) tarkoittamaan aineita, jotka, vaikka muistuttivatkin metallimalmeja, eivät antaneet metallia sulatuksessa.

Christoph Schürer Plattenista Böömistä havaitsi noin kuudennentoista vuosisadan puolivälissä, että tämä kobald värjäsi lasin ja saviastiat voimakkaammin sinisiksi kuin kupari. Alhainen kobald voitaisiin käyttää bluing vastapainoksi luonnon kellastumista pyykkiä. Malmin väritysominaisuudet on kuitenkin tunnettu jo hyvin antiikin ajoista lähtien. Egyptissä sijaitsevasta Tut-Ankh-Amenin haudasta löytyi jopa yksi pala kobolttinsinistä lasia.
vuonna 1735 Georg Brandt (1694-1768) osoitti, että pääsyy noiden lasien ja smalttien siniseen väriin johtui hänen mukaansa koboltti-rexiksi kutsumastaan metallista tai puolimetallista. Noin vuonna 1741 hän kirjoitti:

”koska on olemassa kuutta erilaista metallia, niin olen myös osoittanut luotettavilla kokeilla… että on olemassa myös kuutta erilaista puolimetallia: Uusi puolimetalli eli koboltti regulus elohopean, vismutin, sinkin sekä antimonin ja arseenin regulusten lisäksi.”

hän esitti kuusi tapaa erottaa vismutti ja koboltti, joita tyypillisesti oli samoissa malmeissa. Kobolttia ei pidetty alkuaineena ennen kuin Antoine Lavoisier (1743-1794) määritteli termin uudelleen.

joidenkin mielestä nimi tulee kreikan sanasta = mine.
eräs etymologinen sivusto antaa seuraavan selityksen sanan goblin etymologialle: ”Standard scholarship väittää, että Englanti otti Goblinin ranskalaisesta gobelinista. Ongelma tässä on se, että vaikka Keskienglannissa oli sana goblin jo vuonna 1320, ranskankielisestä sanasta gobelin ei ole tietoa ennen 1500-lukua. Mielenkiintoista on, että 1100-luvulla elänyt pappi nimeltä Ordericus Vitalis mainitsee gobelinuksen Évreux ’ n kaupunginosassa vainonneen hengen nimenä. On mahdollista, että gobelin kehittyi muinaiskreikkalaisesta kobaloksesta ”rogue, knave” keskiaikaisen latinan kobaluksen kautta. Jos näin on, se on sukua saksankieliselle koboldille ja siten myös metallikoboltin nimelle.”
sana kobalos ei ole Kreikan sanakirjassani.

• 1800-luvulla ehdotettiin alkujaan tšekkiläistä nimeä: dasík, ehkä sanasta ”des” = terror.

• Mary Elvira Weeks, Discovery of the Elements, comp. Henry M. Leicester (Easton, Pa.: Journal of Chemical Education, 1968), s.148 & ndash; 157.
• Die Erfindung des Kobaltblau (saksaksi noin Christoph Schürer).