differentiaatioryhmä (CD) on protokolla, jota käytetään leukosyyteissä esiintyvien solujen pintamolekyylien tunnistamiseen ja tutkimiseen. CD-molekyylit voivat toimia useilla tavoilla, usein solulle tärkeinä reseptoreina tai ligandeina (molekyylinä, joka aktivoi reseptorin). Yleensä aloitetaan signaalikaskadi, joka muuttaa solun käyttäytymistä (katso solun signalointi). Joillakin CD-proteiineilla ei ole merkitystä solujen signaloinnissa, mutta niillä on muita tehtäviä, kuten solujen adheesiota. Erilaisia proteiineja on noin 250.
CD-nimikkeistöä ehdotettiin ja vahvistettiin 1st International Workshop and Conference on Human Leukosyte Differentiation Antigens (HLDA) – konferenssissa. Tämä järjestelmä oli tarkoitettu luokittelemaan monia monoklonaalisia vasta-aineita (mAbs), joita eri laboratoriot eri puolilla maailmaa tuottavat leukosyyttien pintamolekyylien (valkosolujen) epitooppeja vastaan. Sittemmin sen käyttö on laajentunut moniin muihin solutyyppeihin, ja yli 320 CD: n uniikkiklusteria ja aliklusteria on tunnistettu. Ehdotetulle pintamolekyylille annetaan CD-numero, Kun kahden spesifisen monoklonaalisen vasta-aineen (mAb) on osoitettu sitoutuvan molekyyliin. Jos molekyyliä ei ole tunnettu hyvin tai sillä on vain yksi mAb, sille annetaan yleensä väliaikainen indikaattori ”w” (kuten ”CDw186”).
CD-järjestelmää käytetään yleisesti solujen merkkiaineina; näin solut voidaan määritellä sen perusteella, mitä molekyylejä niiden pinnalla on. Näitä markkereita käytetään usein liittämään soluja tiettyihin immuunitoimintoihin tai-ominaisuuksiin. Vaikka yhden CD-molekyylin käyttäminen populaatioiden määrittelyyn on harvinaista (vaikkakin muutamia esimerkkejä on olemassa), markkereiden yhdistäminen on mahdollistanut solutyypit, joilla on hyvin tarkat määritelmät immuunijärjestelmässä.
yleisimpien vasta-aineiden (CD-merkkiaineiden) reaktiivisuus Hematolymfoidisten kasvainten Virtaussytometrisessä arvioinnissa:
| vasta-aine (CD) | reaktiivisuus |
| CD1a | Tymosyytit ja epäkypsät T-solut |
| CD2 | T-solut, suuret rakeiset lymfosyytit (LGL), NK-solut, jotkut APL – solut, neoplastiset syöttösolut |
| CD3 | T-solut, primaarinen effuusiolymfooma |
| CD4 | T-solut (auttaja/induktori), monosyytit, myeloblastit, NK – solulymfooma |
| CD5 | T-solut, B-KLL/SLL, MCL |
| CD7 | T-soluja, joitakin myeloblasts |
| CD8 | T cells (suppressor/cytotoxic), large granular lymphocytes (LGL) |
| CD10 | Follicle center cells, FL, some DLBCL, pre-B-ALL, pre-T-ALL, thymocytes, BL |
| CD11b | Granulocytes, monocytes |
| CD11c | Monocytes, HCL, LGL, activated T cells, MZL |
| CD13 | Myeloid cells, rare pre-B-ALL |
| CD14 | Monocytes |
| CD15 | Granulocytes, Hodgkin’s lymfooma |
| CD16 | granulosyytit, NK-solut, LGL |
| CD19 | B-solut, pre B-ALL, AML: n osajoukko (AML1/ETO, jossa t(8;21)) |
| CD20 | B-solut, harvinaiset plasmasolujen myeloomat |
| CD22 | B-solut |
| CD23 | B-KLL/SLL, plasmasolut, follikulaariset dendridisolut |
| CD25 | HCL, B-ja T – solulymfoomien osajoukko |
| CD30 | Hodgkinin lymfooma, anaplastinen suurisolulymfooma, DLBCL: n alajoukko, B-solulymfooman alajoukko |
| CD33 | Myelooiset solut, harvinainen pre B-ALL, harvinainen blastinen NK-lymfooma |
| CD34 | myeloblastit, lymfoblastit, endoteelisolut |
| CD38 | plasmasolut, aktivoidut T-ja B-solut, osajoukko B-KLL/SLL, epiteelisolut |
| CD41 | megakaryosyytit |
| CD43 | Myelooiset solut, T-solulymfooma, pre B ALL, pre T ALL, B-solulymfooma (osajoukko), plasmasolut |
| CD56 | NK-solut, LGL |
| CD57 | NK-solut, LGL |
| CD61 | megakaryosyytit |
| CD79a | B-solut, plasma cells, megakaryocytes |
| CD103 | HCL, rare T cell lymphomas |
| CD117 | AML, mast cells, stromal tumors (GIST), plasma cells |
| bcl-2 | Mature B cells, (except benign GCC), T cells, and FL |
| Heavy Chains (IgG, IgA, IgM, IgD) | B cells, plasma cells, DLBCL with ALK expression |
| HLA Dr | AML (except APL), B cells monocytes |
| Light chains (kappa or lambda) | B cells (surface), plasma cells (sytoplasma) |
| TdT | ennen B-Allia, ennen T-Allia, joitakin AML-ja hematogoneja |