Tarkastelukysymys
ovatko dopamiiniagonistit tehokkaita ja turvallisia munasarjojen hyperstimulaatio-oireyhtymän (OHSS) ehkäisyssä naisilla, joilla on suuri OHSS-riski (esim. naisilla, joilla on munasarjojen monirakkulatauti tai korkea munasolujen tuotto stimulaation jälkeen)? Kuinka tehokkaita ne ovat verrattuna muihin aktiivisiin hoitoihin (esim. ihmisen albumiini)?
Tausta
OHSS: ää esiintyy hedelmällisyyshoidossa (jota kutsutaan avusteiseksi lisääntymismenetelmäksi) munasarjojen (naisen lisääntymiselimet, jotka tuottavat munasoluja ja sukupuolihormoneja) liikatoiminnan vuoksi. Sille on ominaista munasarjojen suurentuminen ja nesteen siirtyminen verisuonista muihin kehon onteloihin, mikä aiheuttaa vatsan turvotusta, veritulppariskin lisääntymistä ja tärkeiden elinten verenkierron vähenemistä. Useimmissa tapauksissa tila on lievä ja paranee itsestään ilman hoitoa, mutta joillekin naisille kehittyy keskivaikea tai vaikea OHSS-muoto, joka vaatii sairaalahoitoa. OHSS: ään ei ole muuta parannuskeinoa kuin odottaa sen rauhoittumista ja vähentää oireita sairaalassa ollessaan. Dopamiiniagonisteiksi kutsuttuja lääkkeitä on otettu käyttöön OHSS: n ehkäisemiseksi.
tutkimuspiirteet
tähän katsaukseen sisältyi 16 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, joihin osallistui 2091 naista, joilla oli korkea OHSS-riski ja joissa arvioitiin kolmea eri dopamiiniagonistia (kabergoliini, bromokriptiini ja kinagolidi). Päätulosmittareina olivat keskivaikean tai vaikean OHSS: n uusien tapausten (ilmaantuvuus) määrä ja elävänä syntyvyys. Näyttö ulottuu elokuuhun 2016.
Avaintulokset
dopamiiniagonistit näyttävät vähentävän keskivaikean tai vaikean OHSS: n ilmaantuvuutta naisilla, joilla on suuri OHSS: n riski (Kohtalaista laatunäyttöä) verrattuna lumelääkkeeseen tai ilman hoitoa. Tämä viittaa siihen, että jos 29 prosentilla lumelääkettä saaneista naisista tai ei lainkaan hoitoa saavista naisista on keskivaikea tai vaikea OHSS, dopamiiniagonisteja käyttävistä naisista 7-14 prosentilla on keskivaikea tai vaikea OHSS. Naisilla, joille siirrettiin tuore alkio osana hoitosykliä, ei ollut näyttöä siitä, että dopamiiniagonistit vaikuttaisivat raskaustuloksiin, mutta ne saattavat lisätä haittavaikutusten, kuten vatsavaivojen, riskiä. Keskivaikean tai vaikean OHSS: n esiintyvyydessä ja elävänä syntyvyydessä ei havaittu eroa dopamiiniagonistin ja toisen vaikuttavan hoidon välillä verrattuna toiseen aktiiviseen hoitoon.
kabergoliini-ja lumehoitojen OHSS-määrien erosta ei ollut näyttöä (esim. hydroksietyylitärkkelys, prednisoloni tai ”coasting” (estää enää munasarjojen stimulaation muutaman päivän)). Kabergoliini liittyi lisääntyneeseen kliiniseen raskauteen verrattuna samanaikaiseen annokseen.
todisteiden laatu
todisteiden laatu vaihteli hyvin alhaisesta kohtalaiseen. Rajoituksia olivat muun muassa puutteellinen raportointi opiskelumenetelmistä ja epätarkkuus (liian vähän tapahtumia) joissakin vertailuissa.