ISU totesi urheilijan syylliseksi antidopingsäännösten rikkomiseen ja määräsi kahden vuoden kilpailukiellon
urheilun välitystuomioistuin (CAS) vahvisti sanktion
Sveitsin korkein oikeus hylkäsi valituksen CAS: n päätöksestä
Sveitsin korkein oikeus hylkäsi urheilijan tekemän muutoksenhakupyynnön
Münchenin aluetuomioistuin vahvisti toimivaltansa ja hyväksyi osittain kanteen ISU: ta vastaan
the Higher Münchenin aluetuomioistuin vahvisti osittain Münchenin aluetuomioistuimen päätöksen
Saksan Liittotuomioistuin hyväksyi ISU: n tekemän valituksen ja tunnusti CAS
Claudia Pechsteinin toimivallan
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin hylkäsi urheilijan hakemuksen
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin hylkäsi urheilijan esittämän pyynnön siirtää asia Euroopan ihmisoikeussopimuksen suureen jaostoon.
helmikuussa 2009 Norjassa järjestettyjen MM-kisojen jälkeen Kansainvälinen luisteluliitto syytti Pechsteinia veridopingista ja antoi tälle kahden vuoden kilpailukiellon kaikkiin kilpailuihin. Kielto perustui epäsäännöllisiin retikulosyyttitasoihin hänen veressään. Nämä tasot olivat korkeimmillaan Calgaryn MM-kisoissa 2007 ja Hamarin MM-kisoissa 2009; kohonneita tasoja havaittiin myös useissa muissa kilpailuissa ja harjoituspistetarkastuksissa.
In ” autonomia ja Biopower Antidopinglaitoksessa: Hallituksen Roistoagentti”, urheiluhistorioitsija Daniel Rosenke arvioi Pechsteinin tapausta vedoten siihen esimerkkinä biologisen passin kiistanalaisuudesta. Kerättyään näytetietoja luistelijasta lähes yhdeksän vuoden ajan ISU kielsi Pechsteinia kilpailemasta retikulosyyttiprosentin, passiprofiloinnissa käytetyn veriparametrin, ylittävän kynnysvaihtelun vuoksi. Erityisesti, Pechstein väitti hänen ”% Retics ” 3.49 putosi normaali vaihteluväli naisten hänen ikäisensä, ja väitti, että Kansainvälisen luisteluliiton (ISU) raja 2.4 oli aivan liian alhainen, perustaen tämän väitteen tietojen yhtymäkohtaan lääketieteessä. Kaksi viikkoa 3.49: n lukeman jälkeen Pechstein testattiin uudelleen ajassa 1.37, mitä eroa ISU pitää yksiselitteisenä dopingin merkkinä. Puolustautuakseen Pechstein epäili ”Reticsin” mittauksen tarkkuutta vedoten sekä hemoglobiiniarvoihinsa että hematokriittiarvoihinsa. Lyhyesti sanottuna hän kyseenalaisti koko menettelyn pitkittäisen näytteenoton luotettavuuden ja tarkkuuden, mikä johti lopulta siihen, että hän rikkoi ISU: n antidopingsäännöstöä. Lopuksi Pechstein kuulusteli todistustaakkaa, joka ISU: lla on dopingrikkomuksen todistamisessa. Hän ehdotti, kuten CAS huomautti, että ”ISU: n on vakuutettava lautakunta (välimiehistä) tasolle, joka on hyvin lähellä ”ilman kohtuullista epäilystä”, että kaikki vaihtoehtoiset syyt Retiikan prosentin kasvuun voidaan sulkea pois ja että lisäksi thlete aikoi käyttää veridopingia.”Tärkeä näkökohta tässä on se, että todistustaakan pitäisi olla oikeassa suhteessa syytöksen vakavuuteen (Maailman antidopingsäännöstön mukaan), ja juridisesti sen pitäisi olla lähempänä järkevää epäilystä kuin paneelin ’mukava tyytyväisyys’. Esitettyjen tietojen perusteella näyttää siltä, että Pechsteinin väite oli pätevä, ja asettaa vakavan epäilyksen ISU: n kuvaamalle niin sanotulle ”selväpiirteiselle” positiiviselle.
Pechstein kiisti dopingnäytteensä ja valitti Lausannelaiseen urheilun välitystuomioistuimeen (CAS) väittäen muun muassa, että hänellä on perinnöllinen sairaus, joka selittää epänormaalit mittaukset. Tuomioistuin vahvisti kiellon marraskuussa 2009, eikä löytänyt Pechsteinin antamasta asiantuntijalausunnosta näyttöä perinnöllisestä tilasta. Kyseessä oli ensimmäinen pelkästään aihetodisteisiin perustuva dopingtapaus; hänen toistuvissa testeissään ei koskaan löydetty kiellettyjä aineita.
joulukuussa 2009 hän pyysi Sveitsin korkeimmalta oikeudelta kilpailukieltoa ja sai osallistua yhteen 3 000 metrin kilpailuun Salt Lake Cityssä, jotta hän pääsisi vuoden 2010 talviolympialaisiin Vancouveriin, jos hänen valituksensa kiellosta onnistuisi. Hän sijoittui kilpailussa 13: nneksi 11.joulukuuta, mutta olisi tarvinnut paikan kahdeksan parhaan joukossa päästäkseen olympialaisiin.
Sveitsin korkein oikeus kieltäytyi tammikuussa 2010 väliaikaisesti keskeyttämästä Pechsteinin olympiakieltoa. 19. helmikuuta 2010 Vancouverin olympialaisten erityispaneeli CAS hylkäsi Pechsteinin viime hetken valituksen päästä luistelujoukkueen tapahtumiin.
helmikuussa 2010 Pechstein teki Sveitsissä rikosilmoituksen kansainvälistä luisteluliittoa vastaan vedoten oikeudenkäyntivilppiin.
15.maaliskuuta 2010 Gerhard Ehninger, Saksan Hematologia – ja Onkologiayhdistyksen johtaja, sanoi, että tapauksen arviointi viittaa verianemian kevyeen muotoon nimeltä spherosytoosi-joka on ilmeisesti peritty hänen isältään. Pechstein yritti käyttää tätä uutta todistusaineistoa valituksessaan Sveitsin korkeimpaan oikeuteen. Kansainvälinen luisteluliitto julkaisi tiedotteen, jossa se kertoi vastustavansa vetoomusta.
Pechstein menetti asemansa Saksan liittovaltion poliisissa, jos veridoping olisi voitu todistaa ”ilman kohtuullista epäilystä”. Kurinpitomenettely häntä vastaan keskeytettiin elokuussa 2010, koska tällaista näyttöä ei ollut saatavilla. Pechstein haki palkatonta lomaa voidakseen jatkaa koulutustaan, mikä evättiin. Tämän seurauksena hän sai hermoromahduksen syyskuussa 2010.
Sveitsin korkein oikeus antoi 28. syyskuuta 2010 lopullisen päätöksensä, jossa Pechstein hylkäsi valituksen ja vahvisti kiellon. Pechstein palasi kilpailemaan helmikuussa 2011.Seuraavaksi hän saavutti pronssia vuoden 2011 MM-kilpailuissa 5 000 metrin juoksussa sijoittuen maailmanmestariksi Tšekin Martina Sáblíkován ja joukkuetoverinsa Stephanie Beckertin taakse.
tämän jälkeen Pechstein yritti syyttää kansainvälistä luisteluliittoa vahingonkorvauksista Saksan oikeusistuimissa. Saksan Liittotuomioistuin kuitenkin hylkäsi hänen valituksensa lopullisella päätöksellä 7. kesäkuuta 2016. Tämän jälkeen hänen asianajajansa ilmoitti, että perustuslaista tehdään valitus Saksan liittotasavallan perustuslakituomioistuimeen.