on esitetty, että suhteellisen spesifisen sydänlihassolumarkkerin, kuten kreatiinikinaasi MB-isoentsyymin, käyttöönotto voi parantaa infarktin koon arviointia sarjallisella seeruminäytteenotolla ja lokeroanalyysillä. Nykyiset isoentsyymin aktiivisuuden arviointimenetelmät ovat kuitenkin hankalia ja soveltumattomia kliiniseen käyttöön. Siksi olemme käyttäneet uutta testiä CK MB: n aktiivisuuden nopeaan määrittämiseen, joka perustuu M: n alayksiköiden immunologiseen estoon. Niillä 19 potilaalla, joille ei annettu lihaksensisäistä injektiota eikä toistuvaa defibrillaatiota, todettiin hyvä korrelaatio MB: hen perustuvan nekroosin indeksien ja CK: n kokonaismäärän välillä (r = 0, 94), ja kumulatiivinen MB: n vapautuminen oli 16 +/- 4% CK: sta. Merkitseviä eroja havaittiin 3 potilaalla, joille tehtiin ulkoinen sydänhieronta (MB = 9 +/- 1% CK: n kokonaismäärästä), mikä viittaa siihen, että luustolihaksen traumasta johtuva kokonaisck: n huomattava ekstrasardiaalinen lähde. Vertaileva kineettinen analyysi osoittaa näiden kahden isoentsyymin välillä huomattavia eroja, jotka eivät koske ainoastaan CK MB: n suurempaa katoamisnopeutta, vaan mikä merkittävämpää, liittyvät tämän isoentsyymin nopeampaan vapautumiseen sydänlihaksesta, mitä ei ole aiemmin raportoitu. Maksimaalisen esiintymisnopeuden ja kumulatiivisen entsyymin vapautumisen (r = 0, 86) väliset hyvät korrelaatiot viittaavat siihen, että ensin mainittu voi edustaa solukalvojen hajoamisnopeuden indeksiä. Näiden tietojen käytännön vaikutuksista keskustellaan.