kirjoittanut Harold Kidd kuvannut Gareth Cooke, Jason Hosking ja Ivor Wilkins
kymmenen vuotta sitten hänet pelasti lakimies Greg Leen johtama yhteenliittymä, joka valtuutti Kumeun Peter Brookesin suorittamaan uskollisen restauroinnin alkuperäiseen gaff cutter-kokoonpanoonsa, joka sopi hänen täysiveriselle Logan-alkuperälleen ja loistavalle kilpahistorialleen.
Logan yachtsista on tehty viime vuosina useita merkittäviä restaurointeja, mutta syyskuussa 2011 käynnistetty Rawhitin uudelleenlaukaisu kulutti kaikki superlatiivit ja herätti paljon huomiota ulkomailla. Kustannukset olivat huikeat-arvellaan, että seitsennumeroisia. Vaikka vuoden 2012 regatta oli Rawhitin ensimmäinen moneen vuoteen, Kauri-puutavaran laatu ja ammattitaito takaavat hänelle ainakin toisen vuosisadan regattoja.
kisaa tarkkailee entisöity Auckland Harbour Boardin koelaukaisu Akarana vuodelta 1950.
varhaiset eurooppalaiset uudisasukkaat tunnustivat regattojen ja kilpa-ajojen myönteiset vaikutukset ”rodun parantamisessa” parempien suunnittelijoiden ja rakentajien, parempien veneiden sekä parempien merimiesten ja soutajien tuottamiseksi. Itse asiassa, ei Auckland Anniversary päivä Regatta tullut keskeinen kaupungin Kesä Urheilu, ja sen esimerkki seurasi satamissa ympäri maata, Uusi-Seelanti ei ehkä tuottanut merimiehet, suunnittelijat ja veneenrakentajat, jotka lopulta hallitsi yachting premier palkinto, America ’ s Cup, vastaan paras muualla maailmassa, ja sitten se purjehti Waitemata—jotain käsittämätöntä, kunnes vain muutama vuosi sitten.
alusta alkaen regatan menestykseen ja pysyvään vaikutukseen vaikutti kaksi keskeistä tekijää. Ensinnäkin tämän muuten läpikotaisin brittiläisen tapahtuman yhteydessä Tamaki-makau-Raun waka taua ja fishing waka sekä vierailevia heimoja muilta alueilta olivat tervetulleita osallistujia, ilman turistimaisia sävyjä, mutta innokkaina kilpailijoina ainutlaatuisella ja nopealla aluksellaan. Lisäksi tunnustettiin maorien merkittävä panos Uuden-Seelannin merikaupalle järjestämällä tapahtuma maorien omistamille lastausaluksille. Heitä miehittivät taitavat Maorimerimiehet, jotka oli kasvatettu maston eteen brittiläisissä ja Jenkeissä valaanpyytäjissä ja Tyynenmeren kauppiaissa, ja he hallitsivat rannikkomme kauppaa erittäin ammattimaisella tavalla. Vaikka 1860-luvun Maasodat aiheuttivat niin paljon jännitteitä ja epäluottamusta rotujen välillä, että maorien omistus kauppa-aluksista hupeni vuosien mittaan, Aucklandin Maorikalastajat ja merimiehet jatkoivat suuresti miehistön ja crack-ruorimiesten uima-altaaseen, joka ajoi pakehan pankkiirien ja panimoiden ensimmäisen luokan jahteja pitkälle 1900-luvulle.
toisena elementtinä oli kauppa-aluskilpailujen näkyvyys Regattan loistokkaina tapahtumina 1890-luvulle asti. Kauri, jolla oli suhteellisen runsas tarjonta ja pitkät pituudet sekä maailmanluokan suunnittelijoiden ja rakentajien kilpaillessa Regattan voitoista, tuotti eteläisen Tyynenmeren hienoimmat kauppa-alukset ja Aucklandista tuli kaupankäynnin keskus Koillis-Marquesassaarilta pohjoiseen Uuteen-Kaledoniaan. – länteen.
1800-luvun regatta oli riehakas tapaus; tämän siirtokuntien etuvartion katsojat janosivat viihdettä ja mahdollisuutta lyödä vetoa veneistä. Likaiset temput olivat normi-puolikas halkio, tervattu pohja, kelkkaan sidottu ämpäri tai peräsin olivat yleisiä taktiikoita, joita käytettiin vielä 1890—luvulla. myös kilpapalkinnot olivat poikkeuksellisen korkeat-uuden crack-jahdin tai valasveneen rakentamisen kustannukset voitiin kattaa vain muutamalla voitolla. Veneenrakentajat, kuten Charles Bailey Snr, tekivät teollisuuden uusimpien ”avointen purjeveneidensä” merenkulusta kilpaillakseen regatassa toisensa jälkeen ympäri rannikkoa. Aucklandin regatta oli kuitenkin aina se iso, jossa maine luotiin. Baileyn fast Pacific trading-kuunarien, lauttojen ja höyrylaivojen tilauskanta täyttyi hänen regatta-menestyksistään avoveneissään.
pikkuhiljaa regatta kuitenkin keskiluokkaistui korinttilaisia reilun pelin periaatteita noudattaneiden pursiseurojen nousun myötä, omistajien tai ruorimiesten ”kaupan” kieltämisen myötä ja tietenkin kaikenlaisen vedonlyönnin myötä. Vaikka se oli puntarin kannalta tappio, oli hyvityksiäkin, sillä regattavoitosta tuli rakentajalle aito laurel.
Auckland tuotti kaksi rakentajien dynastiaa, Loganit ja Baileyt, jotka taistelivat päästä päähän ja joiden ylevimmät suuret jahdit olivat yhtä hyviä kuin aikalaisensa kaikkialla maailmassa. Noin 20 vuoden ajan—kunnes tullit pitivät ne poissa—Loganin ja Baileyn rakentamat jahdit hallitsivat kilpa – ajoja myös Australiassa, yhtenä ensimmäisistä korkean teknologian valmistetuista vientituotteista.
1900-luvun vaihtuessa regatta oli siirtymässä siirtomaiden vapaasta paikasta, jossa esimerkiksi valaanvenekilpailut jouduttiin jättämään pois ohjelmasta veden varaan joutumisen ja nyrkkitappelun vuoksi, puhtaammaksi tapahtumaksi, joka oli mallina tuon ajan Britannian ja Yhdysvaltain regatoille. Koska vedonlyönti ja vedonvälittäjät eivät enää voineet tukea regattaa, siitä tuli täysin riippuvainen yleisöltä saadusta rahoituksesta, joten tapahtuman ainoa peruutus vuonna 1900 oli, kun yleisö oli hajaantunut Etelä-Afrikan buurisodan vastoinkäymisistä.
mutta regatta selvisi siirtymävaiheesta ja lisäsi vähitellen vaikutustaan urheilukulttuuriimme, kun takavenekilpailut alkoivat 1900-luvun alussa, ja sitten paikallisesti suunnitellut pienten keskilaivojen luokat lisääntyivät hurjissa purkauksissa ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja uudelleen toisen maailmansodan jälkeen. Vuonna 1918 New Zealand Yachtsman-lehden päätoimittajan W. A. Wilkinsonin laskelmien mukaan se oli 4 000 henkeä 65 000 asukkaasta.
purjehdusbuumin aikana 1940-luvun lopulla Aucklandista tuli maailman suurin yksipäiväinen regatta jahdeilla ja osallistujilla mitattuna. Riippumatta siitä, mihin club yachties kuului, riippumatta siitä, mitä houkutuksia kesäristeilylle oli, oli ylpeyden aihe osallistua ja kokea regatta, ja suuri kunnia voittaa luokkasi.
vaikka absoluuttinen määrä osallistujia on vähentynyt viime vuosina lisääntyneen liikkuvuuden ja monien muiden pitkän viikonlopun tapahtumien myötä, Aucklandin juhlapäivän Regatta uudistuu tapahtumilla, kuten rakinon ja Mahurangin kulkukilpailuilla ja äskettäin käyttöön otetulla hinaajavenekilpailulla, joka tarjoaa mahtavan, ellei jopa elegantin spektaakkelin Waitematalla.
suurelle yleisölle piknik-tunnelmassa tapahtuma on poikkeuksellinen näky vaikkapa North Headin tai Bastion Pointin näköalapaikoilta, satojen purjeiden ristiytyessä ristiin auringon pilkistämällä merellä, mikä on nimimerkki ”purjeiden Kaupunki”.