Christopher Seider was just 11 in 1770, a working boy in Boston at a time the city was awash in the debat over the Massachusettsin siirtokunnan suhde Isoon-Britanniaan.
vuonna 1770 Amerikan siirtokunnat vastustivat voimakkaasti brittiläisen Townshendin säädöksiä. Säädökset verottivat tavaroita, kuten lyijyä, paperiteetä, maalia ja lasia. Myös halu brittiläisiin tavaroihin oli kuitenkin kova.
amerikkalaisvalmisteiset vaatteet ja muut tuotteet olivat usein rouheamman näköisiä ja vähemmän vetoavia. Osa tavaroista saatiin vain maahantuonnilla.
maahantuonnin vastaiset sopimukset
Bostonin kauppiaat olivat sopineet boikotoivansa brittiläisiä tuotteita vastalauseeksi verolle. Mutta koko siirtokunnassa ihmiset pohtivat, kunnioittavatko he edelleen muita kuin tuontisopimuksia. Bostonilla oli ollut johtava rooli tuontikieltostrategian toteuttamisessa ja muiden siirtomaiden vakuuttamisessa liittymään mukaan. Mutta kustannukset vaativat veronsa.
turhautuneena useiden vuosien kamppailusta voiton saamiseksi asetettiin vaihe, jolloin kauppiaat ilmoittivat, etteivät he enää kunnioittaisi maahantuontiin liittymättömiä sopimuksia vaan ryhtyisivät jälleen myymään brittiläisiä tuotteita.
kuivatavarakauppias Theophilus Lillie oli ensimmäisiä, jotka rikkoivat tuontikieltosopimuksia. Vaikka jotkut kauppiaat jättivät kiellon kokonaan huomiotta, useimmat tekivät sen hiljaa. Vaikka Lillie ei ollut poliittinen, hän teki sen kukoistavasti ja ilmoitti aikeistaan kirjeessään Boston Chroniclelle.
hänen päätöksensä johti kirjeiden ja lehtijuttujen kaksintaisteluun ja helmikuun 22.päivän iltana mielenosoitukseen hänen talonsa edessä.
maahantuoja
”joukko poikia oli harhauttanut itseään Theophilus Lillien talon lähellä sijaitsevan komean teoksen esittelyllä”, The Boston-Gazette and Country Journal-lehti kertoi. He asettivat kyltin ’maahantuoja’ hänen kotinsa eteen.
pian heidän protestinsa muuttui räjähdysmäiseksi. Brittiläinen tullivirkailija Ebenezer Richardson astui väliin ja yritti estää mielenosoituksen. Hän kehotti useita ohikulkijoita purkamaan kyltin ja patsaat Lilliksen talon edessä.
ohikulkijat kieltäytyivät auttamasta, ja mielenosoittajat ajoivat Richardsonin takaisin ja heittelivät häntä lialla ja kivillä tämän paetessa. Mutta väkijoukko ajoi häntä takaa hänen kotiinsa.
Richardson meni ikkunaan ja ampui ensin muskettinsa ilman laukausta hajottaakseen väkijoukon. Hän palasi ikkunaan ampumaan uudelleen-tällä kertaa hänen aseensa oli ladattu ”joutsenlaukauksella”, herneenkokoisilla lyijypalloilla.
Christopher Seider
laukaus haavoitti teini-ikäistä Samuel Gorea, mutta surmasi 11-vuotiaan Christopher Seiderin, jolloin räjähdys osui häntä rintaan.
uutinen kiiri kaupungin läpi, ja sanomalehdet pysäyttivät painokoneensa saadakseen mukaan kertomuksia ammuskelusta. Myöhemmin he kertoivat yli 1000 ihmisen osallistuneen hänen hautajaissaattueeseensa päiviä myöhemmin, joka alkoi Bostonin Liberty Treestä. Runoilija Phillis Wheatley muistaisi häntä myös runossa.
”toivotaan, että Youngin (Seiderin) odottamaton ja melankolinen kuolema on tulevaisuudessa keino estää ketä tahansa, mutta erityisesti soldierya, olemasta liian vapaa käyttämään kuoleman instrumenttejaan”, Boston-Gazette ja Country Journal opittivat. Kuitenkin 11 päivää myöhemmin Bostonin verilöyly tapahtuisi ja marssi vallankumoukseen jatkui.
Richardson joutui oikeuteen ja hänet tuomittiin Seiderin murhasta ja vangittiin joksikin aikaa, mutta kuningas armahti hänet myöhemmin ja tarjosi virkaa Philadelphiassa vuonna 1773. Tuossa kaupungissa julistajat hyökkäsivät leveästi Richardsonin kimppuun ja levittivät tarinaa siitä, että hän oli siittänyt avioliiton ulkopuolisen lapsen. Hän kuulemma antoi woburnin pastorin ottaa syyn niskoilleen.
laajalti parjattu Richardson pakeni myöhemmin Englantiin.
tämä juttu on päivitetty vuonna 2020.
