Laboratoriolöydökset
multifocal choroiditis-potilaat eivät näytä olevan peräisin alueilta, jotka ovat endeemisiä histoplasmoosille. Jotkut kuitenkin kertovat edeltävästä kuumetaudista.
Fluoreseiinin angiografinen arviointi rei ’ itetyistä leesioista osoittaa varhaista hyperfluoresenssia, joka on tyypillinen RPE-ikkunavirhe. Morgan ja Schatz32 havaitsivat sumean hyperfluoresoivan vuodon varjoainekuvauksessa. ICG angiografia41, 42 näyttää yleensä enemmän oletettuja leesioita kuin kliinisessä tutkimuksessa tai fluoreseiinin angiografiassa. Elektrofysiologinen testaus ei osoita tyypillisiä löydöksiä multifokaalisessa koroidiitissa. Itse asiassa ERG: n tulokset ovat yleensä normaaleja tai rajatapauksia useimmilla potilailla.13
näitä sairauksia diagnosoitaessa on poissuljettava monet MEWDS: n yhteydessä mainituista häiriöistä. Yksi huomionarvoinen seikka on lintuhaukan retinochoroidopatia (KS.Luku 25). HLA-tyypitystä ei ole tehty monelle näistä potilaista, eikä tähän mennessä saatu tietoa viittaa mihinkään yhteyteen, kun taas HLA-A29 on vahvasti yhteydessä linturuton retinochoroidopatiaan (KS.Luku 25). Lisäksi, leesiot tässä kokonaisuudessa ovat yleensä pienempiä ja enemmän rei ’ itetty-out tai diskreetti ulkonäöltään kuin birdshot retinochoroidopatia. Birdshot retinochoroidopathy esiintyy yleensä vanhemmilla henkilöillä, joilla on vähemmän anterior segmentin tulehduksellinen sairaus, enemmän näköhermon osallistuminen, ja ongelmia hämäränäkö ja väri syrjintää. Kystoidin silmänpohjan turvotuksen esiintyminen näyttää olevan yhtä yleistä molemmissa yhteisöissä kokemuksemme mukaan, mutta subretinaalisten foveal-verkkojen esiintyvyys on suurempi tässä tilassa. Silmän histoplasmoosi lasiaissolujen ei pitäisi olla läsnä, ja vauriot ovat yleensä suurempia. Subfoveaalinen neovaskulaarinen verkot esiintyvyys on suurempi silmän histoplasmoosi. Deutsch ja Tessler43 ilmoittivat havainnoistaan 28 potilaalla, joilla oli pseudohistoplasmoosi-oireyhtymä; 43% oli afroamerikkalaisia ja 32%: lla oli välilevyn muotoiset arvet. Lisäksi 32 prosentilla potilaista oletettiin olevan sarkoidoosi, 29 prosentilla tuberkuloosi ja 11 prosentilla kuppa. Multifokaaliset, kermaiset suonikalvon infiltraatit voivat vanhemmilla potilailla johtua masquerade-oireyhtymästä (KS.kohta 30).44 potilaalla, joilla on familiaalinen juvenile systeeminen granulomatoosi (Blau-oireyhtymä), on osoitettu olevan multifokaalinen koroidiitti lesions45 (Kuva. 29-4). MEWDS potilailla on useammin unlateral tauti, keltainen vaurioita tasolla ulomman verkkokalvon, ja usein spontaani resoluutio.
näkökentän muutokset on dokumentoitava. Holz ym.,46 näiden potilaiden varhaisessa kuvauksessa todettiin, että näkökentän muutoksia ei voitu selittää silmänpohjan muutosten perusteella, eli kenttäviat olivat suurempia kuin täplät. Tätä voitaisiin käyttää todisteena siitä, että sekä multifokaalinen koroidiitti että PIC ovat vain yksi azoorin manifestio, kuten jotkut ovat ehdottaneet. Voitaisiin kuitenkin väittää, että täplät ovat vain jäävuoren huippu, joka heijastaa näitä silmänpohjan näkyviä vaurioita ympäröiviä muutoksia, jotka häiritsevät naapureiden fotoreseptoreita ja RPE: tä.
provosoiva hypoteesi on, että tämä häiriö on viraalisesti aiheutettu. Grutzmacher ja coworkers47 pitivät RPE: n lävistettyjä leesioita muuten terveen potilaan herpes retiniitin aiheuttamina. Tiedeman48 arvioi 10 potilasta, joilla oli multifokaalinen koroidiitti ja panuveitiitti-oireyhtymä, löytääkseen todisteita Epstein-Barr-virukselle spesifisistä vasta-aineista. Näillä potilailla havaittiin vasta–aineita viruksen kapsidiantigeenia (immunoglobuliini M) tai Epstein-Barrin varhaista antigeenia vastaan. Yhdelläkään tutkituista kontrollihenkilöistä ei todettu näitä vasta–aineita, mutta useimmilla oli viruksen kapsidiantigeeni IgG: tä tai Epstein-Barrin ydinantigeenivasta-aineita, mikä viittaa aiempaan altistumiseen tälle virukselle. Vaikka kenelläkään potilaista ei ollut ilmiselvää systeemistä sairautta, näiden vasteiden arveltiin viittaavan aktiiviseen tai jatkuvaan virusinfektioon ja että potilaat saattavat olla immunologisesti kyvyttömiä puhdistamaan virusta. Koska tiedämme, että silmäsairaus voi jatkua vuosia, tämä hypoteesi viittaa siihen, että tällaisilla henkilöillä olisi teoriassa suurempi riski sairastua Epstein–Barr-viruksen aiheuttamiin systeemisiin komplikaatioihin, mitä yhteyttä ei toistaiseksi ole tehty. Lisäksi Wong ja coworkers49 ovat raportoineet kroonisesta Epstein–Barr-infektiosta, jossa ilmenee erilainen silmänsisäinen tulehdussairaus, joka reagoi asikloviirihoitoon. Uudemmat tutkimukset eivät ole tukeneet näitä havaintoja. Spaide ja colleagues50 arvioivat Epstein – Barr-viruksen vasta-aineiden esiintymisen osalta 11: tä multifokaalista koroidiittia sairastavaa potilasta, joita he vertasivat 11: een sukupuoleen ja ikään verrattuun verrokkihenkilöön. He havaitsivat, että antiviraalinen kapsidiantigeeni IgG ja tumavasta-antigeenin vasta-ainetitterit eivät olleet merkittävästi erilaisia näiden kahden ryhmän välillä. Kummankaan ryhmän potilaista yhdelläkään ei ollut IgM-vasta-aineita antiviraalista kapsidi-antigeenia vastaan. Yhdellä multifokaalista koroidiittia sairastavalla potilaalla ja kolmella kontrollihenkilöllä oli positiivinen anti-varhainen antigeenivasta-ainetitteri.
PIC-alaryhmää sairastaville potilaille Scheider tarjosi uudenlaisen mekanistisen selityksen.51 hän arveli, että nuoret myooppiset naiset ovat alttiimpia kehittämään tätä oireyhtymää, koska heillä on taipumus bakteremiaan, joka yhdessä likinäköisyyden heikennettyjen suonikalvollisten alusten kanssa lisäisi tarttuvien tromboosien riskiä.
multifokaalisen koroidiitin leesioiden Koepaloissa ei ole todettu virusta (KS.tapaus 29-2), vaan suonikalvossa on paljon B-soluja.52 Shimada ym.53 ilmoitti histopatologiasta suonikalvon neovaskulaariset leesiot poistettu 14 silmät multifokaalinen choroiditis ja PIC. VEGF: ää havaittiin kaikissa näytteissä (ei yllätys), ja kolmessa kahdeksasta multifokaalisesta koroidiittinäytteestä CD20+ B-soluja havaittiin. Kaiken kaikkiaan apinoilla ei ollut todellisia histopatologisia eroja multifokaalisen koroidiitin ja PIC-silmien välillä. Nämä ovat toisin kuin Nöllen ja eckardt54: n raportti, jonka mukaan tätä häiriötä sairastavien potilaiden yhdeksässä vitrectomy – näytteessä oli suuri määrä T-soluja – noin kolmannes solupopulaatiosta oli makrofageja-ja vain harvinaisia B-soluja. Charteris ja Lee55 raportoivat ruumiinavaustulokset 59-vuotiaalta tätä häiriötä sairastavalta naiselta. He havaitsivat, että 70-80% lymfosyyteistä tunnistettiin T-soluiksi ja alle 20% B-soluiksi. In situ hybridisaatio herpes simplex-viruksen tunnistamiseksi osoitti negatiivisia tuloksia. Suuren määrän T-soluja, oletettavasti suonikalvossa, löytyminen tässä tutkimuksessa kuvastaa sitä, että erilaiset taustalla olevat mekanismit johtavat samanlaisiin kliinisiin kokonaisuuksiin, minkä olimme nähneet myös tämän entity52: n kohdalla (KS.tapaus 29-2). Tutkitussa silmässä näkyi B-soluja sekä huomattava määrä CD3+ – lymfosyyttejä. Mikrogranuloomia ei havaittu.56
multifokaalisen koroidiitin hoidossa on keskitytty immunosuppressiivisten lääkeaineiden käyttöön (KS.seuraava keskustelu) vaihtelevalla menestyksellä. Mielenkiintoinen hypoteesi on, että alkuperäinen virustauti on saattanut laukaista immuunivasteen, joka ei enää vaadi viruksen läsnäoloa, vaan vaatii immunosuppressiivista hoitoa kontrolloitavaksi.