Kiina kiusaa muita maita, koska se toimii. Kerrottuaan, että ne ovat ylittäneet ”punaisen rajan” vahingoittamalla Kiinan etuja tai huutamalla sen rikkomuksista, monet hallitukset kaatuvat nopeasti. Toiset luovuttavat kärsittyään kuukausia uhkauksista, kauppaboikoteista ja perutuista virallisista kokouksista. Mutta Kiinan pitkän kokemuksen mukaan lähes kaikki-joskus jopa Amerikka-kiipeävät lopulta alas ja lähettävät lähettiläitä hakemaan rauhaa. On totta, että jotkut länsimaiden johtajat puhuvat julkisesti oman maansa arvoista rantautuessaan kaukaiseen Pekingiin. Mutta kun lehdistö on häädetty huoneesta, ulkomaalaiset vieraat ryhtyvät tekemään kauppoja. He kumartavat Kiinan markkinavoiman, geopoliittisen merkityksen ja häikäilemättömyyden sekoitusta.
selaimesi ei tue <ääntä> elementtiä.
nauti enemmän ääntä ja podcasteja iOS: llä tai Androidilla.
viime aikoina muiden kiusaaminen salakavalaan alistamiseen ei ole riittänyt kommunistipuolueen päälliköille. Yhä useammin he näyttävät olevan taipuvaisia nöyryyttämään maita, jotka osoittavat uhmaa, erityisesti pieniä tai keskisuuria liittolaisia Amerikassa. Juuri nyt on Australian vuoro langettaa rangaistus. Sen rikkomuksiin kuuluu Yhdysvaltain liittolaisten johtoasema kiinalaisen telekommunikaatiojätin Huawein 5G-verkkolaitteiden käytön kieltämisessä ja itsenäisen covid-19-taudin alkuperän selvittämisen vaatiminen. Kiina on asettanut australialaiselle viinille kovat tullit ja estänyt kaiken tuonnin kivihiilestä hummereihin. Marraskuussa Kiinalaisdiplomaatit julkistivat listan 14 tavasta, joilla Australia ”myrkytti kahdenvälisiä suhteita”. Syytekirjelmässä moitittiin Australiaa siitä, että se antoi uutistoimistojen, kansanedustajien ja ajatushautomoiden arvostella Kiinaa. Kiinan ulkoministeriö arvosteli viime kuun lopulla Australian hallituksen raporttia, jonka mukaan Australian joukot olisivat tappaneet laittomasti ja raa ’ asti vankeja ja siviilejä Afganistanissa. Ministeriön tiedottaja ja lisensoitu provokaattori Zhao Lijian sosiaalisessa mediassa sanoi raportin paljastavan länsimaiden huolien tekopyhyyden ihmisoikeuksista. Mr Zhao twiittasi 30.marraskuuta karkean kuvamontaasin, joka oli tehty näyttämään Australialaissotilaalta, joka viilsi Afgaanilapsen kurkun auki. Zhao vaati joukkoja vastuuseen-sivuuttaen tyynesti sen, että Australian tutkimus oli jo suositellut 19 sotilaan joutumista rikostutkintaan.
ensi näkemältä tällaiset kiinalaisten provokaatiot näyttävät kömpelöiltä, suorastaan itsetuhoisilta. Loukkaamalla monia tavallisia australialaisia ne vaikeuttavat niiden liikemiehien ja poliitikkojen elämää, jotka haluavat hallituksensa lepyttelevän Kiinaa siinä toivossa, että se palauttaisi normaalit, kannattavat kauppavirrat. Tämä aliarvioi Zhaon twiittien ja muiden kiinalaisten hyökkäysten laskelmoivaa luonnetta, sillä niiden tarkoituksena ei ole voittaa australialaisia sydämiä ja mieliä puolelleen. Niiden tavoite on osin kotimainen: osoittaa ulkoministeriön taisteluhenkeä Kiinan johtajille ja nettinationalisteille. Tarkoituksena on myös osoittaa Kiinan vahvuus ja lietsoa sellaista kriisin tunnetta, että Australian poliittiset ja liike-elämän johtajat pyrkivät epätoivoisesti aselepoon. Kiinan omituiset hyökkäykset ovat näennäispopulismia: laskelmoitua juonta painostaa eliittiä tekemään diili.
Kiina saattaa vielä tuntea olevansa oikeassa taktiikkavalinnoissaan. Australia voi luolassa. Jos näin ei tapahdu, ja Kiina päättää uhrata suhteet Australiaan vuosiksi eteenpäin, muille kauppakumppaneille lähetetään karmea varoitus, joka kuvittelee voivansa arvostella Kiinaa rankaisematta. Maailma on rankka paikka vuoden 2021 aattona. Kiina tuntuu paremmassa kunnossa kuin useimmat. Vaikka muut suuret taloudet ovat yhä covid-19: n runtelemia, se on jo palannut kasvuun. Keskeisistä kansallisista intresseistään lausuessaan Kiinan johtajat ovat vähintäänkin ennakoitavissa. Sen sijaan Yhdysvaltain liittolaiset ovat viettäneet neljä vuotta omaksuen kovia opetuksia Yhdysvaltain etujen läpäisemättömyydestä, joka kerran näytti kiveen hakatulta—opetuksia, jotka tulevat elämään pidempään kuin Trumpin presidenttikausi.
silti keskustelut viime viikkoina yli tusinan suurlähettilään kanssa Pekingissä paljastavat hätkähdyttävän mielialan muutoksen. Länsimaalaiset tietävät, että heidän on usein vaikea ymmärtää Kiinalaisviranomaisia ohjaavia kannustimia. Mutta Pekingin lähettiläät epäilevät yhä enemmän, että Kiinan vallanpitäjät tulkitsevat demokratioiden mielialoja väärin. Erityisesti kommunistipuolueen johtajat halveksivat liikaa länsimaista yleistä mielipidettä, joka heiluu Kiinaa vastaan tavoilla, jotka rajoittavat hallituksia ainakin jonkin verran, kun ne pyrkivät tasapainottamaan taloudellisia etuja ja demokraattisia arvoja.
Kiina haluaa olla ihailtu, mutta tyytyy pelkoon
Läntinen yhtenäisyys on liian hauras mahdollistaakseen monet muodolliset solidaarisuuden osoitukset Australiaa kohtaan. Eivätkä monikansalliset yhtiöt ole poistumassa Kiinasta. Monille suuryrityksille ainoa kannattava liiketoimintayksikkö tänä vuonna on kiinalainen. Mutta Kiinan itsevarmuus ulkomailla ja sen kovan linjan ideologinen käänne kotimaassa luovat poliittista epävarmuutta, jota yritykset eivät voi sivuuttaa. Puhutaan nyt suojautumisesta ja tulevaisuuden investointien monipuolistamisesta. Ei tule binäärihetkeä, kun Länsi siirtyy sitoutumisesta irtikytkentään. Kiina kuitenkin opettaa länttä puolustuskannalle. Ajan myötä yksilöllisemmät, näennäisesti toisiinsa liittymättömät päätökset ovat ei, ei kyllä: sallitaanko tämä kiinalainen investointi, ostetaanko arkaluontoinen teknologia kiinalaiselta yritykseltä vai tehdäänkö vaihtosopimus kiinalaisen yliopiston kanssa. Sillä voi olla yllättäviä kumulatiivisia vaikutuksia. Länsimaiden puolustuskyky ei estä Kiinaa nousemasta, mutta se voisi muuttaa kiinan kehityskaarta ja ehkä ohjata sitä kohti vain osan maailmaa hallitsevaa valta-asemaa: tekno-autoritääristä pallopiiriä, jossa on jännitteitä liberaalimman blokin kanssa.
maat ovat vuosikymmeniä sietäneet kiinalaisten kiusaamista. Siitä kiitos pragmatismille, naiiviudelle ja kyynisyydelle poliitikkojen ja yritysjohtajien keskuudessa sekä laajalle välinpitämättömyydelle kansalaisten keskuudessa. Nyt Kiina näyttää kuitenkin haluavan muuttaa vihamielisiksi katsomiaan maita, jotta hallitukset, uutistoimistot, yliopistot ja muut instituutiot eivät enää koskaan uhmaisi Kiinaa. Jotkut kauppakumppanit, erityisesti Kiinan takapihalla, tuntevat velvollisuudekseen alistua. Toiset voivat osoittautua itsepäisemmiksi. Kiina ei ole enää pelkkä ulkopoliittinen palapeli. Kun sen luottamus kasvaa ja teknologinen jalanjälki kasvaa, se on valmis haastamaan sen, miten länsimaiset yhteiskunnat toimivat kotona. Tuollaisesta nöyryytyksestä tulee kustannuksia. ■
tämä artikkeli ilmestyi painetun laitoksen Kiina-osiossa otsikolla ”kiusaamisen varjopuoli”