Carlo Goldoni

englanninkieliset verkkosivut omistettu:

CARLO GOLDONI

syntynyt 1707 Venetsia-kuollut 1793 Pariisi

”maailma on kaunis kirja, mutta siitä on vain vähän hyötyä hänelle, joka ei osaa lukea sitä.”

käännökset Goldonin näytelmistä englanniksi:

Il servitore di due padroni – kahden mestarin palvelija (1747) – kääntänyt Frederick H. Davies
Il vero amico – todellinen ystävä (1750) – KS.kimalteluvihkoja.com
La bottega del caffè – The Coffee House (1751) – kääntänyt Jeremy Parzen
La locandiera – the Innkeeper Woman (1753) – kääntänyt Lady Gregory
Arcifanfano: King of Fools – kääntänyt W. H. Auden
Le morbinose – the Good-Humoured Ladies – kääntänyt Richard Aldington
Il teatro comico – Comic Theatre – kääntänyt John W. Miller

neljä komediaa: I Due Gemelli Veneziani (1750), la Vedova Scaltra (1748), La Locandiera (1753) ja La Casa Nova (1761) – kääntäjänä Frederick Davies

Carlo Goldonin villeggiatura-trilogia: Le smanie della villeggiatura, Le avventure della villeggiatura ja Il ritorno dalla villeggiatura-Kääntäjä Robert Cornthwaite.

the Holiday Trilogy: Three Comedies-suomentanut Antony Oldcorn

teoksia Goldonista englanniksi:

Mémoires (1787) Carlo Goldonin muistelmat. Suomentanut John Black, toimittanut William A. Drake. Goldonin omaelämäkerta.

sukupuolella leikkimistä: Maggie Gunsbergin komediat Goldoni

Goldoni ja Joseph Spencer Kennardin oman aikansa Venetsia

Goldoni: A Biography by H. C. Chatfield-Taylor

Goldoni As libretist: Theatrical Reform and the Drammi Giocosi per Musica by Ted Emery

Notes on Carlo Goldoni ’ s Influence on Western Theatre by William Harvey Whedbee

Carlo Goldoni and Eightenth-Century Theatre Joseph Farrell Editor

Secret Sharers in Italic Comedy: From Machiavelli Jackson I. Copen Goldonille

Selaa alaosaan luettelo Goldonin näytelmistä

Elämäkerralliset muistiinpanot

1707 – syntynyt Venetsiassa.

1719 – Jesuiittaopisto Perugiassa.

1720 – opiskelee filosofiaa Riminissä.

1721 – liittyy Florindo de’ Maccheronin teatteriseurueeseen ja karkaa sieltä.

1722 – asuu perheensä kanssa Chioggiassa.

1723 – opiskelee lakia Collegio Ghislieri Paviassa.

1725 – hänet erotettiin Collegio Ghislerista hänen Pavian kansasta kirjoittamansa satiirisen il colosso-kirjoituksen vuoksi.

1726 – jatkaa oikeustieteen opintoja Modenassa, mutta hermoromahduksen jälkeen hän palaa Chioggiaan.

1727 – Chioggian kanslian virkailija.

1729 – virkailija feltren rikoskanslerinvirastossa.

1732 – väitteli oikeustieteen tohtoriksi Padovassa ja pääsi sen jälkeen venetsialaiseen baariin.

1733 – Venetsian ministerin Sihteeri Milanossa.

1734 – erotettu diplomaattisesta asemastaan.

1735 – rakastuu näyttelijättäreen, joka myöhemmin jättää hänet.

1736 – menee Genovaan, jossa hän tapaa ja nai Nicoletta Connion, jonka kanssa
palaa Venetsiaan.

1738 – kirjoittaa ensimmäisen komediansa ” l ’uomo di mondo”. (The Man of the World).

1740 – nimitettiin Genovesen konsuliksi Venetsiaan, josta hän erosi vuonna 1744.

1744 – harjoittaa lakia Pisassa.

1748 – palaa Venetsiaan, jossa hän tekee yhteistyötä säveltäjä Baldassare Galuppi uuden muodon opera buffa.

1750-Goldoni kolikoi näytelmässään il teatro comico ”Sarjakuvateatteri”

1757 – hänellä on kovia kiistoja näytelmäkirjailija Carlo Gozzin ja muiden maanmiestensä kanssa teatterin luonteesta. Gozzi arvostelee Goldonia siitä, että hän on suhtautunut draamassa runouteen ja mielikuvitukseen.

1761 – siirtyy Pariisiin, jossa hänet nimitetään vastaamaan Italian teatterista kuninkaallisessa hovissa. Palveluksestaan Goldoni saa eläkkeen.

1762 – asettuu Pariisiin, jossa hän kirjoittaa näytelmiä ja muistelmiaan ranskaksi.

1771 – kirjoittaa Le Bourru bienfaisant, kun Ludvig XVI: n avioliitto Marie Antoinette.

1789 – Ranskan vallankumouksen myötä monarkia syöstään vallasta ja Goldoni menettää tulonsa.

1793 – kuolee köyhyydessä Pariisissa sokeuden vaivaamana.

elämäkerta

se oli varattu Carlo Goldonille toteuttamaan dramaattista vallankumousta, jota niin usein yrittivät miehet, joiden lahjakkuudet olivat epätasa-arvoisia tehtävään. Venetsiasta kotoisin oleva Goldoni syntyi vuonna 1707 ja eli lähes vuosisadan loppuun, sillä hän kuoli Pariisissa vuonna 1792. Hänen muistelmissaan, kirjoittanut itse, on kuvattu äärimmäisen elävästi syntynyt koomikko, huolimaton, kevytsydäminen ja onnellinen temperamentti, todiste kaikkia aivohalvauksia kohtalon, mutta täysin kunnioitettava ja kunniallinen. Tällaiset hahmot olivat tarpeeksi yleisiä Italiassa, ja on jokseenkin merkillistä, että hänen olisi pitänyt olla ainoa hänen monista lahjakkaista maanmiehistään, joka olisi saanut eurooppalaisen maineen sarjakuvantekijänä. Tragediassa on esiintynyt muitakin nimiä Alfierin kuoleman jälkeen, mutta Goldoni seisoo yhä yksin. Tämä selittynee osittain sillä, että komediassa ei ollut yhtä aikaa kansallista kirjallista tyyliä. Goldoni antoi maalleen klassisen muodon, jota isäntä ei ole koskaan viljellyt, vaikka sitä on sittemmin viljelty.

lääkärin poika Goldoni peri dramaattisen makunsa isoisältään, eivätkä kaikki yritykset ohjata hänen toimintaansa muihin kanaviin tuottaneet tulosta. Koulutettu kuin asianajaja, ja tilalla tuottoisa kantoja sihteeri ja kaupunginvaltuutettu, hän näytti todellakin kerralla on asettunut alas käytännön lakia, mutta odottamaton haaste Venetsia, kun poissaolo useita vuosia, muutti uransa, ja siitä lähtien hän omistautui kirjallisesti näytelmiä ja toimitusjohtaja teatterit. Se oli hänen pääasiallinen tavoite syrjäyttää komedia naamiot ja komedia juonittelua edustustot todellista elämää ja tapoja, ja tässä hän oli täysin onnistunut, joskin vasta sen jälkeen voimakas vastustus Carlo Gozzi, jotka syyttivät häntä ottaa riistetty Italian teatterin hurmaa runoutta ja mielikuvitusta. Gozzi oli saanut keijudraamoillaan laajan maineen, ja tämä ärsytti Goldonia niin paljon, että hän muutti Pariisiin, jossa saatuaan viran hovissa hän vietti elämänsä loppupuolen säveltäen näytelmiä ja kirjoittaen muistelmansa ranskaksi. Huolimatta siitä, että hänen teoksistaan tuli erittäin suosittuja Italiassa, häntä ei voitu koskaan saada palaamaan kotimaahansa. Viimeisinä vuosinaan hän kärsi sokeudesta ja kuoli äärimmäisessä köyhyydessä, jolloin Kansalliskonventti perui Ludvig XVI: n myöntämän eläkkeen. Se kuitenkin palautettiin hänen leskelleen runoilija Chénierin anomuksesta. ”Hän on vanha”, hän kehotti, ” hän on seitsemänkymmentäkuusi, eikä hänen miehensä ole jättänyt hänelle mitään muuta perintöä kuin maineikkaan nimensä, hyveensä ja köyhyytensä.”

Goldonin ensimmäinen dramaattinen hanke, Amalasunta-niminen melodraama, epäonnistui. Toimittaessaan sen oopperan johtajalle kreivi Pratalle hänelle kerrottiin, että hänen teoksensa ”oli sävelletty Aristoteleen ja Horatiuksen sääntöjä kunnioittaen, mutta ei italialaista draamaa varten säädettyjen sääntöjen mukaan.”Ranskassa voi yrittää miellyttää yleisöä”, jatkoi kreivi, ” mutta täällä Italiassa on neuvoteltava näyttelijöiden ja näyttelijöiden kanssa sekä musiikin säveltäjän ja lavastajien kanssa. Kaikki on tehtävä tietyn muodon mukaisesti, jonka selitän teille.”Goldoni kiitti kriitikkoaan, meni takaisin majataloonsa ja määräsi tulen, johon hän heitti Amalasuntansa käsikirjoituksen. Sitten hän pyysi hyvää illallista, jonka hän kulutti nauttien, jonka jälkeen hän meni nukkumaan ja nukkui rauhallisesti koko yön.

Goldonin seuraava yritys oli onnistuneempi, vaikka sen onnistumisesta hän jälkeenpäin tunnusti häpeävänsä. Vaikka tilalla kantaa kuin chamberlain taloudessa venetsialainen suurlähettiläs Milanossa hän teki tuttavuus, puoskari lääkäri, joka kulki nimellä Antonimo, ja oli hyvin prince of charlatans. Muiden asiakkaiden houkuttelemiseen tarkoitettujen laitteiden lisäksi jälkimmäisellä oli mukanaan joukko näyttelijöitä, jotka avustettuaan tuotteidensa myymisessä pitivät esityksen pienessä teatterissaan julkisella aukiolla. Se niin tapahtui, että yritys koomikot mukana pääsiäisen kausi Milanossa ei pitänyt nimittämistään, jolloin antonimo pyynnöstä, Goldoni kirjoitti intermezzo oikeus venetsialainen Gondolier, joka, kuten hän sanoo, ” tapasi kaikki menestys niin vähäinen vaivaa ansainnut.”Tämä kirjoittajansa halveksima pikkujuttu oli ensimmäinen hänen esitetyistä ja julkaistuista teoksistaan.

Goldoni otti esikuvikseen Molièren näytelmät, ja aina kun jokin oma teos onnistui, hän kuiskasi itselleen: ”hyvä, mutta ei vielä Molière.”Suuri ranskalainen oli hänen epäjumalanpalveluksensa kohde, ja aivan oikein, sillä Molière ei ollut ainoastaan koomisen näyttämön todellinen hallitsija, vaan ajan ja paikan läheisyys tapojen samankaltaisuuksineen teki ranskalaisen mestarin komedioista jäljittelemisen arvoisia. Kahdeksastoista vuosisadan puoliväliin mennessä ei kukaan muu kuin kirjalliset viholliset kiistivät Goldonin tittelin Italian Molièreksi, ja jälkipolvien äänioikeus on vahvistanut tämän. Un Curioso Accidente, Il Vero Amico, La Bottega del Caffe, La Locandiera ja monet muut komediat, jotka voitaisiin nimetä, vaikka kuvaavat käytöstapoja menneen ajan, säilyttää kaikki tuoreus omassa. Italialainen yleisö jopa vielä ihastuvat hänen kuviinsa esi-isistään. Symondsin mukaan yhtä Venetsian parhaista teattereista kutsutaan Goldonin nimellä. Gondolieerit osoittavat hänen taloaan turisteille. Hänen patsaansa on näköetäisyydellä Rialtosta. Hänen komedioitaan esittävät toistuvasti juhlittujen näyttelijöiden yritykset.”Kuten Cæsar kutsui Terenceä puoliksi Menanderiksi, niin voimme kutsua Goldonia puoliksi Molièreksi. Molièren Menandriinielementti on läsnä hänen mukanaan, Aristofanis puuttuu. Goldoni haluaa ranskalaisen kirjailijan ylitsepursuavan koomisen voiman ja on onnellisempi ”tapojen kiinni saamisessa, kun ne nousevat” kuin sydämen syvyyksien paljastamisessa. Wit, gayety, eleganssi, yksinkertaisuus, totuus luontoon, taito dramaattinen rakentaminen, tehdä hänestä kuitenkin kaikkein ihastuttava kirjailija, ja hänen fame on enemmän varma asemastaan maansa ainoa etevä edustaja alueella kohtelias komedia. Voltaire sanoo: ”Goldonin ilmestymistä näyttämölle voitaisiin Trissinon runon tavoin kutsua:’ Italia vapautettu Gooteilta.'”

uransa alussa Goldoni löysi koomisen näyttämön jakautuneena kahteen eri draamasommittelun lajiin: klassiseen komediaan ja naamiokomediaan. Ensimmäinen oli seurausta huolellisesta tutkimisesta ja Aristoteelisten sääntöjen tiukasta noudattamisesta, mutta sillä ei ollut mitään niistä ominaisuuksista, joita yleisö halusi. Jotkut niistä olivat pedanttisia kopioita muinaisista; toiset olivat näiden kopioiden jäljitelmiä, ja toiset taas lainattiin Ranskasta. Ihmiset saattavat ihailla näitä näennäisklassisia draamoja; he varmasti ihailivat Goldonin nerokkaampaa komediaa, mutta commedia dell ’ arte eli naamiokomedia miellytti heitä eniten. Tukahduttamaan viimeinen näistä muodoista suuri koomikko omistettu hänen kaikkensa, mutta vaikka hän onnistui osittain, ja jonkin aikaa, tehtävä oli pidemmälle häntä; sillä naamiokomedia oli Kansakunnan todellista draamallista elämää, ja vaikka se ei Gozzin käsissä koskaan omaksunut draamakirjallisuuden muotoa, se siirrettiin harlekiinin, Columbinen ja Pantaloonin puvussa useisiin Euroopan maihin.

italialaiset pitävät Goldonia kirjailijana, joka vei dramaattisen taiteen Italiassa sen korkeimpaan täydellisyyteen, eikä hänellä ollut yhteisiä voimia. Hän oli hedelmällisyyttä keksintö, joka helposti toimittaa hänelle uusia aiheita hänen comic muse, ja tällainen laitos koostumus, että hän harvoin tuotettu komedia viiden säädökset jae alle niin monta päivää, nopeus, joka esti häntä lahjoittamasta riittävästi kipuja, kun oikeellisuuden työnsä. Hänen vuoropuhelu oli erittäin animoitu, tosissaan ja täynnä merkitystä, ja hyvin tarkka tuntemus kansallisten tapojen hän yhdisti harvinainen tiedekunnan antaa vilkas kuva niistä lavalla.

tämä edellä mainittu elämäkerta on näytelmästä: Sen historia, kirjallisuus ja vaikutus sivistykseen ed. Alfred Bates. New York: Historical Publishing Company, 1906. S. 63-68

Carlo Goldonin näytelmät

tämä luettelo ei suinkaan ole tyhjentävä. Uskomattoman tuotteliaana näytelmäkirjailijana hän kirjoitti yli 250 näytelmää. Suurin osa hänen näytelmistään on joko komedioita, joissa esiintyy la commedia dell ’ arten naamioituneita hahmoja, tai komedioita käytöstavoista/komedioita virheistä (ilman naamioita).

(aakkosjärjestyksessä ilman pykäliä)

L’ adulatore, ”imartelija”
l ’ Amante di se medesimo, ”itsensä rakastaja”
Gli amanti timidi o sia l ’imbroglio de’ due ritratti, ”ujot rakastavaiset” tai ”kahden muotokuvan suhde”
l ’ amore paterno o sia La serva riconoscente, ”Isän rakkaus” tai ”kiitollinen palvelijatar”
Gli amori di Alessandro Magno, ”Aleksanteri Suuren Rakkaus”
gli amori di Zelinda e lindoro, ”Zelindan ja Lindoron Rakkaus”
Les Amours D ’ Arlequin et de Camille, ”Harlequinin ja Camillan Rakkaus”
L ’ amante militare, ”Sotilasrakas”
l ’apatista o sia L’ indifferente, ”apaattinen mies” tai ”välinpitämätön mies”
Artemisia, ”Artemisia”
L ’ Avare fastueux, ”mahtaileva Saituri”
L ’ Avaro, ”Saituri”
Le avventure della villeggiatura holiday Adventures ”
l ’ avventuriere Onorato,” the Honorable Scoundrel ”
l ’ Avvocato veneziano,” The Venetian lawyer ”
Le Baruffe Chiozzotte,”The Chioggia Scuffles ”
Belisario,”Belisario ”
La Bella Giorgiana,”the Georgian beauty ”
La Bella Selvaggia,”the Savage beauty ”
la bottega del caffè, ”The Coffee Shop”
Le Bourru bienfaisant, ”The Beneficent Grumbler”
Il Bugiardo, ”The Liar”
La Buona famiglia, ”the Good Family”
La Buona madre, ”the Good Mother”
La Buona moglie, ”The Good Wife”
Il buon compmanentotto, ”The Good Compmanote”
La burla retrocessa nel Contraccambio, ”The Joke rebounds”
la cameriera Brillante, ”The Brilliant neito”
Il Campiello, ”the little square”
La Casa Nova, ”The New House”
la Castalda, ”the female Administrator”
Il Cavaliere di Buon Gusto, ”the gentleman with good taste”
Il Cavaliere E la dama, ”The Gentleman and The Lady”
Il Cavaliere di spirito o sia La donna di testa debole, ”the Witty Gentleman” tai ”The Feebleminded Woman”
Il Cavaliere giocondo, ”The Merry Gentleman”
Chi la fa l ’ aspetti o sia I chiassetti del carneval, ”Avenging Wrong”s tai ”The Carnival Lanes”
Il contrattempo o sia Il chiacchierone imprudente, ”the unwelcome event” or ”the careless Chatterbox”
un curioso accidente, ”a curious mishap”
la Dalmatina, ”the Dalmatian Woman”
la dama Prudente, ”the prudent Lady”
Don Giovanni Tenorio o sia il dissoluto, ”the Dissolute”
La donna bizzarra, ”The Bizarre Woman”
Le donne di buon umore, ”the Good Humoured Women”
Le donne de casa soa”, ”the Women from His Own Home”
Le donne curiose, ”the Curious Women”
La donna forte, ”The Strong Woman”
La donna di garbo, ”the Fashionable Woman”
Le donne gelose, ”the jealous women”
la donna di governo, ”the Government Woman”
la donna di maneggio, ”The Woman in charge”
La Donna sola, ”the lone woman”
La Donna stravagante, ”the extractant woman”
La Donna Di Testa debole, ”the feebleminded Woman”
la donna vendicativa, ”kostonhimoinen nainen”
i due gemelli veneziani, ”kaksi venetsialaista kaksosta”
Enea nel Lazio, ”Aeneas in Lazio”
L ’ erede fortunata, ”Onnekas perijätär”
La famiglia dell ’ Antiquario, ”antikvariaatin suku”
il feudatario, ”feodaaliherra”
Le femmine puntigliose, ”uppiniskaiset naiset”
il Festino, ”pidot”
La Figlia Obbediente, ”tottelevainen Tytär”
La finta Ammalata, ”valesairaus”
Il filosofo Inglese, ”englantilainen filosofi”
il Frappatore, ”pettäjä”
la gelosia di Lindoro, ”Lindoro’ s Mustasukkaisuus”
Il geloso avaro, ”kateellinen Saituri”
Il genio buono e il genio cattivo, ”hyvä ja paha luonto”
Giustino, ”Justin”
Il giuocatore, ”peluri”
La guerra, ”sota”
L ’ impostore, ”Huijari”
L ’ impresario delle Smirne, ”Smyrnan kauppias”
l ’ Incognita, ”tuntematon nainen”
gli innamorati, ”rakastavaiset”
les inquiétudes de Camille, ”Camillan huolet”
l ’ inquietudini di Zelinda, ”Zelindan huolet”
Ircana in Julfa, ”ircana in Jaffa”
Ircana in ispaan, ”Ircana in Isfahan”
la jalousie D ’ Arlequin, ”Harlequinin mustasukkaisuus”
La locandiera, ”majatalon emäntä” tunnetaan myös nimellä ”Mirandolina ”
la madre amorosa, ”rakastava äiti”
I malcontenti, ”tyytymättömät miehet”
Le massere, ”Palvelustytöt”
Il matrimonio per concorso, ”Avioliittokilpailu”
Il medico olandese, ”hollantilainen lääkäri”
Il Mercante fallito o sia la Bancarotta, ”konkurssiin joutunut kauppias” tai ”konkurssi”
I Mercatanti, ”kauppiaat”
la moglie saggia, ”viisas vaimo”
Il Moliére, ”Molière”
Il Momolo Cortesan, ”momolo hovimies”
Le Morbinose, ” Hyväntuuliset Leidit”
I morbinosi, ”hyväntuuliset miehet”
L ’ rosteria della posta, ”Postiaseman Taverna”
Il padre di famiglia, ”perheen isä”
Il padre per amore, ”rakkauden Isä”
la Pamela, ”Pamela”
Pamela maritata, ”Pamela Married”
La peruviana, ”Perulaisnainen”
I pettegolezzi Delle Donne, ”Naisten juorut”
Il Poeta fanatico, ”fanaattinen runoilija”
Il prodigo, ”tuhlaajamies”
I Puntigli domestici, ”kotiväkivallat”
la pupilla, ”naisvankila”
la Putta onorata, ”The Honourable Piika”
Il ricco insidiato, ”etsitty rikas mies”
Rinaldo di Montalbano, ”Rinaldo Montalbanosta”
Il ritorno dalla villeggiatura, ”Back from Holiday”
I rusteghi, ”tyrannit”
Lo scozzese, ”The Scotsman”
La scuola di ballo, ”The Dance School”
La serva amorosa, ”rakastava Piika”
Il Servitore di due padroni, ”kahden isännän palvelija”
Il SIOR Todero Brontolon o sia il vecchio fastidioso, ”äreä Herra. Todero ” tai ”ärsyttävä vanhus”
Le smanie per la villeggiatura, ”haikailu lomaan”
Lo spirito di contraddizione, ”ristiriidan Henki”
La sposa persiana, ”persialainen Vaimo”
La sposa sagace, ”nokkela Vaimo”
Il teatro comico, ”Koominenteatteri”
Terenzio, Terentio
Torquato Tasso, Torquato Tasso
il tutore, ”The Guardian”
una delle ultime Sere di Carnevale , ”one of the Last Carnival evenings”
l ’ uomo di mondo, ”the man of the World”
l ’ uomo Prudente, ”the prudent Man”
la Vedova scaltra, ”The shrewd Widow”
Il Ventaglio, ”The Fan”
Il vecchio bizzarro,”The Bizarre Old Man”
La vedova spiritosa,”the Witty Widow”
Il vero amico,” the True Friend ”
la villeggiatura, ”the Holiday”
Zarathustra, ”Zoroaster”

Lähdeluettelo:

Bates, Alfred-Editor the Drama: Its History, Literature and Influence on Civilization New York: Historical Publishing Company, 1906
Drabble, Margaret-Editor The Oxford Companion to English Literature Oxford University Press, 1995
Spencer Kennard, Joseph Goldoni and the Venice of his Time Macmillan, 1920