suomalainen näytelmäkirjailija ja kirjailija, merkittävä realismin koulukunnan edustaja, joka oli kaunopuheinen Naisten oikeuksien puolestapuhuja. Nimen muunnelmat: Ulrika Wilhelmina Canth. Syntyi Ulrika Vilhelmina Johansson 19. maaliskuuta 1844 Tampereella; kuoli 12. toukokuuta 1897 Kuopiossa; Gustaf Wilhelm Johannsonin tai Johnsonin (puuvillatehtaan tarkastaja, silloinen kauppias) ja Ulrika Johannsonin tai Johnsonin tytär; kävi Jyväskylän opettajakorkeakoulun; naimisissa Johan Ferdinand Canthin (luonnontieteiden opettaja ja sanomalehtitoimittaja) kanssa noin 1864 (kuoli noin 1877); lapsia: seitsemän.
tamperelaiseen kauppiaan perheeseen syntynyt Ulrika Vilhelmina Johansson, tuleva näytelmäkirjailija ja feministi, kävi Jyväskylän opettajakorkeakoulun, jossa hän tapasi ja meni naimisiin yhden opettajistaan, Johan Ferdinand Canthin kanssa. Avioliitto ja Äitiys—hänen oli määrä saada seitsemän lasta—keskeyttivät opinnot, mutta hän ei koskaan luopunut nuoruuden kunnianhimostaan tulla tunnetuksi kirjailijana. Miehensä kuoleman jälkeen Ulrika Canth jätti hänet ja hänen lapsensa epävarmaan taloudelliseen tilaan (hän oli viimeisillään raskaana, kun hän kuoli), elätti perheensä pyörittämällä isältään perimäänsä kauppaa. Niin kiireinen kuin hän olikin, hän käytti lempinimeään Minna ja alkoi toimittaa artikkeleita paikallisiin sanomalehtiin; jotkut näistä teoksista olivat lyhyitä kirjallisia esseitä, kun taas toiset käsittelivät sellaisia aikansa kiistanalaisia aiheita kuin raittiutta ja naisten äänioikeutta. Hänen kirjoitustensa terävä ja viiltävä luonne antoi Minna Canthille itseluottamusta tarttua suurempiin taiteellisiin muotoihin, erityisesti draamaan.
vuoteen 1879 mennessä hän oli saanut valmiiksi kansannäytelmän nimeltä murto. Vaikeat leskeyden ja taloudellisen taistelun vuodet olivat kypsyttäneet Canthin, ja tässä ja muissa näytelmissä hänen voimallisesti kuvattujen henkilöhahmojensa ja voimakkaan yhteiskunnallisen närkästyksen yhdistelmä vetosi suomalaissukupolveen, joka on valmis muuttamaan yhteiskuntaa ja auttamaan uuden oikeudenmukaisuuteen ja vapauteen perustuvan maailman luomisessa. Suomenkielisen ammattiteatterin perustaminen Helsinkiin vuonna 1872 merkitsi uuden aikakauden alkua maan kulttuurielämässä, jossa ruotsalaiset eivät enää hallinneet kansaa, jota on perinteisesti pidetty vain tietämättöminä talonpoikina ja kalastajina. Minna Canthista tuli 1880-luvulla Nuorsuomalaisen liikkeen johtohahmo, jonka tarkoituksena oli edistää sekä yhteiskunnallisia uudistuksia että kansallisen kulttuuritietoisuuden kohottamista. Hänen näytelmänsä Työmiehen vaimo (1885) ja epäonnen lapset (1888) olivat usein järkyttäviä kuvauksissaan raa ’ asta hyväksikäytöstä ja ihmisen halventamisesta. Vaikka nämä tragediat olivat tarkoitukseltaan didaktisia, ne tunnustettiin merkittäviksi taideteoksiksi. Canthin ansiosta Suomen näyttämö saattoi 1890-luvulle tultaessa vaatia tasa-arvoa Ruotsin kanssa.
näytelmiensä menestyksen rohkaisemana Canth kääntyi muihin kirjallisuuden muotoihin. Hänen romaaninsa Köyhää kansaa (1886) ja uponnut Rock (1887) saivat yleisesti hyvän vastaanoton sekä kriitikoilta että lukijalta. Yhtä menestyksekkäitä olivat hänen novellinsa ”Hanna” ja ”köyhä kansa” (molemmat 1886) ja ”Lopo kaupustelija” (1889). Canthin viimeiset näytelmät paljastivat syvyyttä ja filosofista viisautta, jotka usein puuttuivat hänen aikaisemmista pyrkimyksistään. Viimeisissä teoksissaan kirkkoherran Perhe (1891), Sylvi (1893) ja Anna-Liisa (1895) hänestä tuli pitkään sorretun Suomen kansan ääni, erityisesti sen naisten, jotka olivat vuosisatojen ajan kärsineet paitsi ulkomaisesta sorrosta myös patriarkaalisen hallinnon vääryyksistä. Näiden näytelmien myötä suomalaisen kirjallisen realismin perinne saavutti huippunsa. Vaikka Canth näissä teoksissa armotta paljasti porvarillisen yhteiskunnan tekopyhyyden, hän myös odotti uutta järjen aikaa vaatimalla yhteiskuntarauhaa ja sovintoa kansallisen harmonian hengen pohjalta. Minna Canth kuoli Kuopiossa 12.toukokuuta 1897 kansakuntansa syvästi suremana. Häntä kunnioitettiin syntymänsä satavuotisjuhlavuonna 1944 muistopostimerkillä, ja hänen teoksiaan luetaan ja lavastetaan edelleen Suomessa.
lähteet:
Frenckell-Thesleff, Greta von. Minna Canth och ” det unga Finland.”Helsinki: H. Schildt, 1942.
——. Minna Canth: Suomen-tanut Tyyni Tuulio. Helsinki: Otava, 1944.
Kannila, Helle. Minna Canthin kirjeet. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia, 1973.
Korhonen, Hilkka. ”Hymyt ja naurut Canthin novellissa ’Salakari’,” in Kirjallisuudentutkijain Seuran Vuosikirja. Vol. 22, 1967, pp. 24–34.
Lehtonen, Soila. ”Jouko Turkka’s The Burglary,” in The Drama Review. Vol. 26, no. 2. Fall 1982, pp. 51–56.
Ravila, Paavo. Finnish Literary Reader with Notes. The Hague: Mouton, 1965.
Tuovinen, Elia, ed. Taisteleva Minna: Minna Canthin lehtirkirjoituksia ja puheita 1874–1896. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1994.
John Haag , Associate Professor, University of Georgia, Athens, Georgia