C-DNA, joka tunnetaan myös nimellä C-muoto-DNA, on yksi monista mahdollisista DNA: n kaksoiskierteisistä konformaatioista. DNA voidaan indusoida ottamaan tämä muoto tietyissä olosuhteissa, kuten suhteellisen alhainen kosteus ja tiettyjen ionien, kuten Li+ tai Mg2+, läsnäolo, mutta C-muotoinen DNA ei ole kovin stabiili eikä esiinny luonnossa elävissä eliöissä.
viimeaikaiset tutkimukset viittaavat siihen, että sekä C-DNA että B-DNA koostuvat kahdesta erillisestä nukleotidikonformaatiosta, B-I: stä ja B-II: sta. B-II-konformaation suhde C-DNA: ssa on yli 40%, mutta B-DNA: ssa suhde on vain noin 10%. C-DNA on olemassa kaksoiskierteenä, jossa on oikeakätinen käännös ja 9,33 emäsparia täyttä kierrosta kohden.
vasta-aineita kuten alkeis-amideja on käytetty kokeissa osoittamaan DNA: n B-ja C-muotojen suhdetta. DNA: n yleinen muoto ja orientaatio riippuu suuresti sen alkeisjärjestyksestä sekä sen emäsparien välisestä vetysidoksesta, joka stabiloi ja ylläpitää kaksoiskierteen konformaatiota. C-DNA: n osoitettiin pitävän konformaationsa ilman vettä ja kykenevän muodostumaan nestehukan yhteydessä. Joidenkin amidien havaittiin perusolosuhteissa ja alhaisessa kosteudessa pitävän C-muodon konformaatiota, mutta siirtyvän sujuvasti B-muotoon DNA: han kosteuden kasvaessa. Tämä saattaa viitata voimakkaaseen korrelaatioon C-muodon ja B-muodon DNA: n välillä, jonka nähtiin myös käyttävän litiumsuolaa alhaisessa kosteudessa.