Chester Bowles vaikutti suuresti Martin Luther King, Jr.: ään uransa alkuvaiheessa. Intian suurlähettiläänä ja demokraattisen puolueen keskeisenä jäsenenä Bowles tuki voimakkaasti Kingin menetelmiä ja viestitti väkivallattomuudesta. Bowles ja hänen vaimonsa olivat alussa taloudellisia tukijoita Montgomeryn bussiboikotin, ja kun King kirjoitti Dorothy Bowlesille vuonna 1956 ilmaistakseen kiitollisuutensa heidän tuestaan, hän kuvaili miestään ”yhdeksi maamme ja aikamme suurimmista valtiomiehistä” (Papers 3:466).
Chester Bliss Bowles syntyi 5. huhtikuuta 1901 Springfieldissä, Massachusettsissa Charles Allenille ja Nellie Harris Bowlesille. Hän sai BS Yalen yliopistosta vuonna 1924 ja perusti mainostoimiston vuonna 1929. Hän toimi Connecticutin kuvernöörinä vuosina 1949-1951, ja YK: n virkojen jälkeen hänet nimitettiin suurlähettilääksi Intiaan vuonna 1951. Intiassa ollessaan hänestä tuli hyvin suosittu Intian hallituksen sekä Intian kansan keskuudessa hänen konstailemattoman ja persoonallisen tyylinsä vuoksi. Bowlesin aika Intiassa antoi hänelle syvän arvostuksen gandhilaisia väkivallattomuuden periaatteita kohtaan ja massaliikkeiden mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiskunnallisiin muutoksiin. Palattuaan Yhdysvaltoihin vuonna 1953 hänet valittiin Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen Connecticutista, jossa hän istui yhden kauden 1959-1961. Hän työskenteli John F. Kennedyn hallinnossa alivaltiosihteerinä ja hänet nimitettiin uudelleen Intian suurlähettilääksi vuonna 1963, missä tehtävässä hän toimi vuoteen 1969.
Bowles kirjoitti Kingille vuonna 1957 kehottaen tätä lähtemään Intiaan ja tarjoutuen ottamaan yhteyttä Gandhin kanssa työskennelleisiin ihmisiin, kuten pääministeri Jawaharlal Nehruun. Bowles vertasi Kingin roolia Montgomeryn bussiboikotissa Gandhin johtamiin väkivallattomiin kampanjoihin todeten: ”Amerikassa te kehitätte tekniikoita, jotka eivät ainoastaan vakiinnuta amerikkalaisia neekereitä ensiluokkaisiksi kansalaisiksi, vaan tekevät tämän tavalla, joka ansaitsee kaikkien amerikkalaisten kunnioituksen, pohjoisen ja etelän, valkoisen ja neekerin. Gandhilaisella menetelmällä tätä tavoitetta ei saavuteta vahingoittamalla ketään vaan tekemällä kaikista parempia” (Bowles, 28.tammikuuta 1957).
Bowles oli ensimmäinen, joka soitti Coretta Scott Kingille John F. Kennedyn kampanjan puolesta vuoden 1960 presidenttikisan aikana tarjoten tukea Kingin jouduttua ehdonalaisrikkomuksen vuoksi neljäksi kuukaudeksi vankilaan. Bowles käytti Kingin, Harris Woffordin ja Bayard Rustinin avustuksella asemaansa vuoden 1960 Democratic Platform-komitean puheenjohtajana laatiakseen vahvimman Demokraattisen puolueen koskaan hyväksymän kansalaisoikeuspolitiikan. Jäätyään eläkkeelle vuonna 1969 Bowles jatkoi kirjojen julkaisemista. Hänen viimeinen kirjansa ”Mission to India” julkaistiin vuonna 1974.