Anemia on maailmanlaajuinen kansanterveydellinen ongelma, joka vaikuttaa sekä kehitysmaihin että kehittyneisiin maihin kaikenikäisillä. Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan anemiaksi määritellään hemoglobiinin (HB) taso <12,0 g/dL naisilla ja <13,0 g/dL miehillä. Normaali Hb-jakautuminen vaihtelee kuitenkin sukupuolen lisäksi etnisyyden ja fysiologisen tilan mukaan. Normaaleille Hb-arvoille on ehdotettu uusia alarajoja etnisyyden, sukupuolen ja iän mukaan. Anemia on usein monitekijäinen, eikä se ole itsenäinen ilmiö. Hematologisten parametrien luokittelussa ja diagnosoinnissa on otettava huomioon taustalla oleva patologinen mekanismi ja potilashistoria. Väestön ikääntyminen aiheuttaa etenkin länsimaissa ikääntyneillä anemian lisääntymistä. Tässä populaatiossa anemia, joka on äskettäin määritelty Hb-tasoilla <12 g/dL molemmilla sukupuolilla, on enimmäkseen lievää (10-12 g/dL). Anemian patofysiologian ymmärtäminen tässä populaatiossa on tärkeää, koska se lisää sairastuvuutta ja kuolleisuutta. Kolmanneksella potilaista anemia johtuu ravitsemuksellisista puutteista, kuten raudan, folaatin tai B12-vitamiinin puutteesta; lisäksi kroonisen sairauden anemia aiheuttaa noin kolmasosan tapauksista. Kuitenkin kolmasosa potilaista anemia ei voi selittää taustalla sairaus tai erityinen patologinen prosessi, ja tästä syystä se on määritelty ”selittämätön anemia”. Selittämätön anemia saattaa johtua luuytimen punasolujen progenitorien etenevästä resistenssistä erytropoietiinia vastaan ja kroonisesta subkliinisestä proinflammatorisesta tilasta.