Alberta Meadowsin hirvittävä murha

the woman who would became the infamous ”Tiger Woman” of Los Angeles was syntynyt Clara Anne Weaver 23. kesäkuuta 1898 Wacossa, Texasissa. Hän oli neljäs John Weaverin ja Anna Jacksonin viidestä lapsesta. Clara oli erityisen läheinen pikkusiskonsa Ettan kanssa.

koko hänen lapsuutensa ajan Claran perhe pomppi lukuisten Texasin pikkukaupunkien välillä. He asettuivat Houstoniin Claran ollessa teini-ikäinen.

pian Houstoniin muuton jälkeen 15-vuotias Clara tapasi 22-vuotiaan Armour Phillipsin, ja syntyi intohimoinen romanssi. Haarniska oli komea ja kunnianhimoinen. Clara uskoi jokaisen suloisen sanan ja lupauksen, joka tippui hänen huuliltaan, varsinkin kun hän lupasi rakentaa hänelle paremman elämän lännessä.

pari avioitui Houstonissa 13. marraskuuta 1913. Armour halusi öljymieheksi, ja Clara halusi tähdeksi. Luonnollinen kompromissi oli muuttaa Kaliforniaan, jossa pariskunta teki kotinsa Los Angelesin West 53rd Streetille osoitteeseen 703.

molemmat onnistuivat kohtalaisesti. Clara oli klassisen Sievä, hänellä oli tummat hiukset muodikkaasti leukaansa kohotettuna, kokaiinipullokuvio ja valovoimainen hymy. Mack Sennett palkkasi hänet printtihommiin ” Uimakaunottareksi.”Hän toimi myös kertosäkeenä Pantages-teatterissa Hollywoodissa. Armour työskenteli öljyteollisuudessa ja tienasi tarpeeksi palkatakseen palvelijoita huolehtimaan Phillipsin kodista. Hän jopa lähetti hakemaan Claran äidin ja siskon, jotka liittyivät talouteen.

Clara oli pidetty nainen, mutta ylellisyys ei tuonut hänelle onnea. Hänen aikataulunsa olivat usein ristiriidassa hänen miehensä aikataulujen kanssa, ja Clara oli henkisesti riippuvainen haarniskasta. Hän päätti lopettaa työnsä ja omistaa aikansa olla rouva Armour Phillips, mutta tämä ratkaisu oli epätäydellinen.

Armour alkoi viettää iltojaan muualla, ja Clara alkoi epäillä. Hän sanoi tietysti työskentelevänsä tai tapaavansa tärkeitä ihmisiä. Ehkä, mutta kun haarniska oli poissa, naapurit alkoivat jutella. He eivät säästäneet Claraa juoruilta miehensä olinpaikasta. Paikallisen huhumyllyn mukaan hänen rakastajattarensa oli 19-vuotias pankkivirkailija Alberta Meadows.

Alberta Gibson Tremaine Meadows syntyi Texasissa vuonna 1903. Hänen vanhempansa olivat Fred Tremaine ja Lottie Gibson. Hänellä oli yksi veli, joka kuoli vuoden 1918 influenssapandemian aikana, ja nuorempi sisar Genora. Alberta oli arka, herttainen tyttö, joka rakasti laulamista.

vuonna 1922 Alberta meni naimisiin 21-vuotiaan Rakennusmiehen Jesse Markus Meadowsin kanssa. Pariskunta asui osoitteessa 1182 North Commonwealth Avenue ja oli hyvin rakastunut. Jesse pyrki pastoriksi, ja Alberta tyytyi olemaan hänen vaimonsa ja jonain päivänä äiti. Valitettavasti kumpikaan unelma ei toteutunut. Jesse sai sähköiskun ja kuoli työtapaturmassa 10. tammikuuta 1922.

kymmenen kuukautta häidensä jälkeen leskeksi jäänyt Alberta joutui tulemaan toimeen omillaan. Hän otti työpaikan pankin kassanhoitajana ja muutti asuntoon osoitteessa 813 West 37th street, korttelin päässä Phillipsin kodista. Pian Albertan päiväkirja nousisi pintaan ja paljastaisi pohdintoja ja ajatuksia, jotka tuntuvat nyt surullisilta ennustuksilta.

näytös

Clara oli mustasukkaisen raivon vallassa. Hän tunsi Albertan, mutta vain ohimennen, ja päätti tutkia nuoren naisen ja hänen miehensä suhdetta vaanimalla heitä molempia kaikessa hiljaisuudessa.

Clara soitti Albertan kotiin usein ja sulki puhelimen puhumatta nähdäkseen, onko hän kotona. Hän alkoi myös seurata miestään salaa ympäri Los Angelesia toivoen voivansa todistaa tai kumota hänen epäilyksensä. Eräänä päivänä Clara seurasi Armouria 1st National Bankiin, jossa Alberta sattui työskentelemään. Armourin ja Albertan löytäminen samasta rakennuksesta oli Claran mielestä kaikki todisteet, jotka hän tarvitsi vahvistaakseen huhut salaisesta rakkaussuhteesta. Totta tai ei, Clara oli murtunut ja suunnitteli tekevänsä asialle jotain. Kesäkuun 11. päivänä Clara osti kynsivasaran viiden pennin kaupasta. Hän kysyi myyjältä, voiko vasaralla tappaa jonkun. Hän vastasi kieli tiukasti poskessa, että voisi, jos sitä käytettäisiin oikein.

seuraavana päivänä Clara meni ystävänsä Peggy Caffeen kanssa Long Beachin salakapakkaan. Peggy oli myös entinen kuorotyttö ja tunsi Claran jo Pantages Theaterin ajoilta. Kun naiset joivat ja joivat lisää, Clara kertoi Peggylle miehensä väitetystä suhteesta Albertaan. Ennen kuin he huomasivatkaan, he olivat kännissä ja matkalla kohtaamaan Armourin rakastajattaren.

ensin naiset menivät Albertan kotiin. Clara murtautui sisään ja katseli ympärilleen, mutta Alberta ei ollut siellä. Clara ja Peggy palasivat taksilla Los Angelesiin. Erityisesti naiset menivät pankkiin 9th Streetin ja Main Streetin kulmassa, jossa Alberta työskenteli. Peggy ja Clara väistyivät parkkipaikan ympärillä oleviin varjoihin katsellen ja odottaen Albertan kävelevän autolleen.

vuoronsa päätteeksi Alberta raivasi tiensä pieneen Ford Coupeensa. Clara ja Peggy hyppäsivät ulos ja yllättivät hänet. Alberta tunnisti Claran heti ja tervehti. Clara kysyi häneltä, ajaisiko hän heidät sisarensa Ettan talolle Montecito Heightsin naapurustoon väittäen Ettan olevan sairas ja tarvitsevan hoitoa. Alberta oli samaa mieltä nähdessään, että naiset olivat humalassa ja kaukana määränpäästä.

kun Alberta, Peggy ja Clara laskeutuivat mutkittelevalle hiekkatielle, Montecito Drivelle, Clara aloitti inkvisitionsa. Hän halusi tietää, kuinka hyvin Alberta ja Armour tunsivat toisensa. Alberta väitti, että hän oli vain joku jonka hän tapasi ja kielsi suhteen. Naiset saavuttivat yksinäisen pisteen tiellä, joka tunnetaan paikallisesti nimellä kaksi-kolme mäkeä.

” Alberta, will you step out of the car, please?”Clara kehotti. ”Haluaisin puhua kanssasi muutamasta asiasta…”

siihen asti keskustelu autossa oli ollut kevyttä. Hämmentyneenä Alberta nousi autosta.

”You will excuse us, Peggy, won’ t You?”Kysyi Clara, kiinnittäen hetkeksi huomionsa Peggyyn ja sitten takaisin Albertaan. ”Alberta, naapurini on kertonut minulle, että menet mieheni kanssa ja että hän osti nämä isot renkaat coupeesi. Onko se totta?”

” Mrs. Phillips, I please your pardon!”Alberta närkästyi, miehesi!” Minulla ei ole koskaan ollut mitään tekemistä miehesi kanssa, eikä hän ole koskaan ostanut minulle mitään!”

Clara sinnitteli, ” hän osti sinullekin tuon rannekellon!”

” Ei, Rouva Phillips! Minulla on kauppakirja. Ostin senkin!”Alberta vastasi-tosiasia Albertan isä myöhemmin vahvistaa.

tässä vaiheessa Peggy astui ulos autosta epävarmana siitä, tuleeko nyrkkitappelu. Hän huomasi Claran sujauttaneen vasaran kapaleensa alta ja piilottaneen sen selkänsä taakse.

” hän aivan varmasti osti sen!”Clara huusi, kun hän alkoi lyödä Albertaa.

tyrmistynyt Alberta juoksi rantapenkerettä alas, mutta ei päässyt pitkälle. Kohtalon oikusta hänen kenkänsä kantapää murtui ja hän kompastui. Clara sai Albertan kiinni kesken pudotuksen ja piteli häntä toinen käsi ja toinen käsi nostettuna Albertan pään yläpuolelle. Claran sormet tarttuivat tiukasti kynsivasaran kahvaan.

Clara kaatoi vasaran iskien sen toistuvasti Albertan kasvoihin ja päähän. Alberta aneli Peggyä auttamaan häntä, ja Peggy yritti. Mutta kun hän teki sen, Clara heilutti vasaraa häntä kohti ja huusi: ”kirottu, pois tieltäni!”Pian Alberta lakkasi liikkumasta. Clara raahasi Albertan kukkulalle. Peggyn katsellessa kauhuissaan Clara vieritti raskasta kiveä Albertan rampautuneen ruumiin päälle.

Peggy yritti juosta ja piiloutua jonon taakse pysäköityjä autoja kaukaisuudessa. Valitettavasti hän tuli huonovointiseksi nähdessään niin paljon verta, pyörtyi ja kaatui. Clara kurvasi Albertan autoon, hyppäsi sisään ja ajoi paikkaan, jossa Peggy makasi, ja käski hänet sisään.

Albertan verestä läpimärkänä ollut Clara pyysi Peggyä pyyhkimään kasvonsa pois. Peggy otti nenäliinan ja laittoi sen Albertan laukkuun. Clara kurkotti takapenkille ja paikansi Albertalle kuuluvan kankaan pituuden. Clara peitti sillä verisen mekkonsa.

” anyone that would take my husband, I could do that to again!”Clara kerskui.

”But don’ t You feel awful?”Peggy ei halunnut Claran kohdistavan vihaansa häneen, mutta ei voinut sivuuttaa sitä kauheutta, jonka hän juuri näki. Clara ei vastannut. Hän vain väläytti omahyväistä virnuilua ja ajoi Picon ja Figueroa Boulevardin kulmaan, jossa hän komensi Peggyn ulos autosta.

”If you say anything, I’ ll kill you! Muista se!”Clara varoitti. Peggy uskoi häntä.

takaisin kotiin

Clara ajoi rohkeasti uhrinsa autolla Los Angelesin kautta takaisin kotiinsa. Hän käveli ovesta sisään veren tahrimana ja löysi miehensä odottamassa. Hän sanoi hänelle: ”tapoin juuri rakkaasi. Ja nyt teen sinulle parhaan päivällisen mitä olet koskaan syönyt!”Ja niin hän tekikin, kun hän yhdisteli haarniskaa rikoksen yksityiskohdilla.

Armourilla ei ollut muuta sanottavaa kuin kieltää suhde aivan kuten Alberta kieltäytyi siitä. Hänellä ei ollut aavistustakaan, että hänen vaimonsa oli kykenevä niin hirvittävään tekoon, ja hän inhosi sitä. Silti hän tunsi velvollisuudekseen suojella vaimoaan ja keksi suunnitelman.

ensin he pesivät Claran, hänen vaatteensa ja Albertan auton mahdollisista veritodisteista. Armour neuvoi vaimoaan ajamaan sillä kreikkalaisen teatterin parkkipaikalle Pomonan lähikaupunkiin Arthurin seuratessa perässä. Kun auto oli hylätty, Armour vei Claran kotiin ja neuvoi häntä pakkaamaan tavaroita. Hän oli lähdössä junamatkalle.

Claran lipussa oleva määränpää oli El Paso, mutta Armour neuvoi häntä nousemaan maihin sattumanvaraisesti, kaupunkiin, jossa hän voisi vaivihkaa livahtaa seurapiireihin ja elää elämänsä loppuun. Clara oli menettämässä haarniskansa. Pariskunta jakoi hellän jäähyväissuudelman junalaiturilla ja lähti omille teilleen.

pidätys

Armourin omatunto ei sallinut hänen vaieta siitä, mitä hän tiesi. Hän oli avunantaja ja tiesi olevansa pulassa. Hän päätti purkaa taakkansa asianajajalleen, joka neuvoi häntä kertomaan poliisille kaiken.

poliisi paikansi nopeasti yksinäisen mutkan Montecito Drivella ja löysi Alberta Meadowsin pahoinpidellyt jäänteet. Hänen 5’2″, 120 lb, ruumis makasi elottomana alla pieni lohkare Clara rullattu hänen rinnassa. Albertan kastanjanväriset hiukset olivat täynnä likaa ja verta, ja hänen kasvonsa tuskin tunnistettavissa. Poliisin mukaan nainen näytti siltä kuin tiikeri olisi raatellut häntä. He kutsuivat Claraa ”Tiikerinaiseksi”, ja nimi jäi mieleen.

Los Angelesin poliisi julkaisi tiedotteen ja ryhtyi jahtaamaan Tiikerinaista. Arizonan Tucsonissa 14.heinäkuuta poliisi ilmoitti, että nainen on pidätetty.

palattuaan Los Angelesiin pelästynyt Peggy ei välittänyt Claran varoituksista ja paljasti tuon kauhean päivän tapahtumat poliisille. Kun tuli aika luovuttaa Clara Kaliforniaan, Clara yllättyi nähdessään ystävänsä Peggyn junassa. Hän yllättyi vielä enemmän, kun Peggy tunnisti hänet naiseksi, joka hakkasi Alberta Meadowsin kuoliaaksi.

Claran palattua Los Angelesiin apulaispiirisyyttäjä WC Duran kuulusteli häntä ja tohtori Louis Weber suoritti mielentilatutkimuksen. Armour pysyi poliisin huostassa LA: n keskustassa sijaitsevassa hotellissa, ja Clara oli oikeutetusti lukittuna vankilaan. 17. heinäkuuta 1922 kuolinsyyntutkija sai valmiiksi tutkimuksen, ja Clara sai muodollisen syytteen murhasta. Hänen oikeudenkäyntinsä olisi alkanut saman vuoden lokakuun 20.päivänä, mutta Claralla oli muita suunnitelmia.

yritys ja erehdys

Armour palkkasi asianajajan Bert Herringtonin, joka valmisteli tilapäistä mielenvikaisuutta. Siihen koottiin yhdeksän miehen ja kolmen naisen raati. Syyttäjä Charles Fricke rakensi jutun ensimmäisen asteen murhasta. Jos tuomari päättäisi syyttäjän puolesta, Claraa uhkaisi kuolemantuomio.

Peggy todisti kuulustelussa. Valtakunnalliset sanomalehdet julkaisivat Peggyn jokaisen sanan, eikä hän säästellyt karmeita yksityiskohtia. Clara esitti dramaattisen todistuksen täpötäyden yleisön edessä Los Angelesin oikeussalissa. Kyyneleettömien huutojen kautta hän väitti, että ei hän, mutta Peggy vastasi kuolettaviin iskuihin. Clara myönsi olleensa nyrkkitappelussa. Clara kuitenkin vannoi, että juuri Alberta sai hänestä kaiken irti. Hän väitti Peggyn hypänneen pelastamaan hänet ja tappaneen Albertan.

juuri kukaan ei uskonut tätä versiota tapahtumista, paitsi toimittaja Jesse Carson. Hän vannoi kuolematonta rakkauttaan Claraa kohtaan avoimesti ja kehitti pakkomielteen väitettyyn murhaajattareen. Tuomaristo ei taipunut yhtä helposti.

16. marraskuuta 1922 Clara ”The Tiger Woman” Phillips tuomittiin 2. asteen murhasta. Tuomari langetti hänelle 10 vuoden elinkautisen tuomion. Clara ei suostunut tähän rikokseen. Useat toimittajat sanoivat, että hän sai kiittää naisellista viehätysvoimaansa. Erään miespuolisen valamiehen kerrottiin sanoneen: ”hänellä oli vetoavin hymy, jonka olen koskaan nähnyt!”

tuomionsa jälkeen Clara julisti syyttömyyttään, tietämättömyyttään tai oikeutustaan rikoksen suhteen aina kun sai tilaisuuden.

”I don’ t know whether I killed Alberta Meadows or not, but I did, I did it for mother love. Taistelin Albertan kanssa Montecito Driven huipulla suojellakseni ainoaa tuntemaani rakkautta. Tein sen, mitä kuka tahansa äiti maailmassa tekisi, jos näkisi lapsensa vietävän häneltä. Armour L. Phillips on lapseni. Hän on ollut ainoa lapseni. Hän on koko elämäni, Ja kun tajusin, että hänet vietiin minulta, Taistelin, Taistelin, jotta saisin hänet aina.”- Clara Phillips, 1931

Pako

5. joulukuuta 1922 vankilanjohtaja meni Claran selliin tarkistettavaksi. Kauhukseen hän huomasi sen tyhjäksi. Ei vain tyhjä, vaan ikkuna auki, ja jotkut kalterit sahattu puhtaaksi. Claran pienet jalanjäljet osoittivat, että hän kiipesi katolle ja laskeutui jotenkin huomaamatta odottavaan autoon — jäljet olivat vielä tuoreet. Claran jalanjälkien vierestä poliisi huomasi toiset suuret jäljet, jotka todennäköisesti kuuluivat miehelle.

poliisit pelkäsivät heti Peggy Caffeen turvallisuuden puolesta ja ryntäsivät tämän kotiin. Auto jätti samat renkaanjäljet Peggyn talon eteen. Onneksi Peggy lähti jo Kaupungista.

Claraa etsittiin jälleen maanlaajuisesti. Armour väitti, ettei tiennyt mitään pakosuunnitelmista tai siitä, minne hän olisi voinut mennä. Poliisin mukaan Clara pakeni Meksikoon ja lähetti valokuvia Meksikon viranomaisille.

huhtikuussa 1923 Claran viranomaiset San Salvadorissa El Salvadorissa huomasivat Claran hotellissa. Poliisi pidätti karkurin 23.huhtikuuta Hondurasin Tegucigalpassa, jossa hän rekisteröityi nimellä Mrs. R. H. Young. Hän oli Jesse Carsonin ja hänen siskonsa Etta Ma Jacksonin seurassa. Aluksi poliisi ei tiennyt, kumpi nainen oli Clara ja kumpi etta, koska molemmat kieltäytyivät kertomasta nimeään.

joukko teinipoikia kerääntyi Hondurasin vankilan ympärille nähdäkseen vilauksen kauniista ja pahamaineisesta Tiikerinaisesta. Jotenkin hän onnistui juonittelemaan poikien kanssa ja yrittämään toista pakoa. Tällä kertaa vankilanjohtaja sai vihiä suunnitelmista, ja 29.huhtikuuta hän pidätti 15 teini-ikäistä poikaa, jotka olivat kokoontuneet lähelle Claran ikkunaa vasten asetettuja tikkaita. Clara tajusi, että yritykset välttää hänen tuomionsa olivat turhia. Hän lakkasi yrittämästä paeta.

26. toukokuuta 1923 Los Angelesin Sherrif Biscailuz saapui kahden apulaisseriffin ja vankilanhoitajan kanssa palauttamaan Claran ja komppanian Los Angelesiin. Clara huvitti saattajiaan kertomuksilla viimeaikaisista syrjähypyistään.

kävi ilmi, että Clara käytti Jessen kiintymystä häneen saadakseen käsiinsä sahan. Päästyään ikkunasta hän teki hiljaisen suunnitelman paeta miehen kanssa ja matkustaa ympäri maailmaa Herra ja rouva Jesse Carlsonina. He viettivät pakonsa ensimmäiset viisi viikkoa Los Angelesissa. Clara naamioitui silmälaseilla. Kun Los Angelesista tuli liian vaarallinen, hän tapasi Jesse Carlsonin ja alkoi esitellä itseään tämän vaimona.

Herra ja rouva Carlson, Clara ja Jesse kiersivät Teksasin ja Louisianan jazzlavojen honkey tonkseja ennen kuin purjehtivat Vera Cruziin, Meksikoon. Vera Cruzista pari matkusti Mexico Cityyn, jossa he kohtasivat Ettan.

Clara yritti parhaansa mukaan lentää tutkan alla. Claralle harmiksi Jesse joi usein ja oli yleensä kovaääninen ja riehakas juoppo. Hän alkoi myös nähdä kuvaansa meksikolaisissa lehdissä. Kolmikko päätti siirtyä vielä etelämmäksi, jossa he saattoivat kadota hämärään. He olivat samaa mieltä Hondurasista, jossa he erottuivat kuin kolme arkaa, hyvin amerikkalaista, englantia puhuvaa peukaloa. Lopulta Hondurasiin Claran seikkailut päättyivät ja Albertan oikeusmatka alkoi.

Vankilaelämä

kesäkuuta 1923 vartijat saattoivat Claran Takaisin San Quentinin vankilaan. Aluksi Clara oli masentunut vanki. Hän oli niin masentunut, että yritti paeta kuoleman kautta viiltämällä ranteensa auki. Lopulta hän päätti, että jos hän ei pääse pakoon, hänestä tulee mallivanki ja rukoilee pikaista vapautusta.

Armour pysyi jonkin aikaa vaimonsa rinnalla. Pari vaihtoi rakkauskirjeitä ja teki tulevaisuudensuunnitelmia. Vuonna 1929 Clara pyysi Kalifornian kuvernööriä Clement Youngia vapauttamaan hänet ollessaan vielä nuori ja hänestä voisi tulla hyvä vaimo ja toivottavasti Äiti. Hän ja Armour suunnittelivat lähtevänsä kauas ja aloittavansa uuden elämän nimettömänä. Kuvernööri Young kiisti pyynnön.

vankilassa Clara opiskeli hammaslääkärin apulaiseksi. Opiskellessaan ammattiaan hän tapasi Thomas Price-nimisen murtovarkaan. Vankilassakaan Clara ei voinut käsittää ajatusta yksinolosta. Syyskuussa 1932 vanginvartija sieppasi rakkauskirjeen Claralta Thomasille. Tämä harkintakyvyn puute maksoi Claralle vierailuoikeudet, kirjasto-ja postioikeudet. Ovela hairahdus vaikutti voimakkaasti ehdonalaislautakuntaan, joka kielsi hänet 1933 ja 1934.

hänen loppuaikansa oli tapahtumaköyhä. Yhteydenpito miehen kanssa väheni ajan kuluessa. Hän muutti itärannikolle ja aloitti oman rikollisen uransa. Hän ja Clara eivät koskaan yrittäneet uutta elämää yhdessä.

Aftermath

Clara sai vapautensa vuonna 1935. Kun vankilan ovet avautuivat, innokas ihmisjoukko odotti ulkona ja huusi: ”Tiikerinainen! Tiikerinainen!”Toimittajat vaativat Claran lausuntoa. Hän pyysi heitä antamaan hänen tulla unohdetuksi.

ymmärrettävää, ettei hän haluaisi lipsua historiallisesta muistista. Hänhän istui tuomionsa. Alberta Meadows ansaitsi kuitenkin enemmän. Clara hakkasi tämän nuoren naisen hengiltä ennen kuin hänen elämänsä edes alkoi. Toki Clara muutti San Diegoon ja meni jopa uusiin naimisiin, eikä hänen yhteisönsä ollut yhtään viisaampi. Hän tunsi todennäköisesti olevansa Uusi nainen, mutta hän ei voinut koskaan paeta sitä tosiasiaa, että hän oli pahamaineinen Tiikerinainen. Sen perinnön hän rakensi, ja sellaisena historia hänet muistaa.

lisätietoja

murhaaja vapaalla jalalla: The 1922 Hammer Wrath of Clara Phillips (a Historical True Crime Short) — R. Barri Flowers