Biodiversity transformation: Preserving quality of life and urban spaces, Singapore style
you wouldn’ t know it today, but in 1965 Singapore was a polluter ’s paradise: muckyjoet, saastuneet kanavat ja raa’ at jätevedet rehottivat. Se oli kehitysmaavaltio, joka oli vastikään eronnut naapurimaasta Malesiasta, saaresta, jota ympäröivät vedet, joita heidän oli nyt hallittava itse.
Singaporen uskomaton matka rimpuilevasta saastuneesta takavesistä maailmanlaajuiseksi vihreäksi voimanpesäksi ei ollut automaattinen eikä helppo. Sen tavoitteena oli säilyttää ympäristövoimansa, ottaa oppia historiasta ja luoda oppilaissaan Uusi ekosoturisukupolvi. Moottorina tässä on Singaporen national park service.
National Parks Boardin kansallisen Biodiversiteettikeskuksen tarmokas ryhmäjohtaja Lim Liang Jim kertoi äskettäin näkemyksestään Singaporen tulevaisuudesta-tulevaisuudesta, joka riippuu siitä, että sen opiskelijoista tulee ekoaktivisteja ja että he säilyttävät kaupunkivaltion karuista alkuajoista saadut voitot.
”vuodesta 1965 halusimme vain nousta sen alueen yläpuolelle, jossa olimme. Lee Kuan Yewillä oli suunnitelma. Pidä meidät puhtaina. Pidä meidät vihreinä.”Kaupungin pioneerisukupolvi ymmärtää hänen mukaansa, että jos Kaupungista tehdään ”mukava paikka asua, niin ihmiset tulevat ja investoivat. Sitten siirryimme ylöspäin.”Lee Kuan Yewiä kutsuttiin usein ’Pääpuutarhuriksi’, koska hän uskoi kasvien ja luonnon monimuotoisuuden voimaan muuttaa ihmisten yleistä henkistä hyvinvointia sekä fyysisiä tiloja.
Kaupunkivaltiona Singaporella oli se ylellisyys, että keskitetty hallitus huolehti yksinomaan kansalaistensa hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta. Biodiversiteetti ei ollut vain ”mukava-to-have ”vaan” must-have ” Singaporelaisille, jotka halusivat pysyä maillaan ja rakentaa uuden maansa alusta alkaen.
esimerkiksi kansallinen Biodiversiteettikeskus on äskettäin kehittänyt korkean teknologian sovelluksen, Sgbioatlasin. Näin kaikki yleisön jäsenet (myös opiskelijat) voivat ottaa kuvan kasvista, linnusta tai eläimestä. Sovellus geotagoi sen ja lataa sen keskustietokantaan. Älypuhelimiensa kautta niin opiskelijoista kuin tavallisista kansalaisista tulee välittömiä kansalaistutkijoita.
kun kävelet ympäri Singaporea tänään, et näe haisevia, saastuneita jokia, vaan kasveja, jotka kirjaimellisesti ryömivät pilvenpiirtäjiin, puutarhaa tai puistoa lähes joka puolella kaupunkia, ja ekovapaaehtoisten ryhmiä, jotka haravoivat saarivaltiota huolehtien sen kaikista raidoista.
kuten Masagos Zulkifli, Singaporen ympäristö – ja vesivaroista vastaava ministeri, totesi äskettäisessä Global Environment Outlook 6: n (GEO6) avauspuheessaan: ”Singapore oli 1960-luvulla kuin mikä tahansa muu kehitysmaa: likainen ja saastunut, vailla kunnollista puhtaanapitoa ja suuren työttömyyden vallassa. Nämä haasteet olivat erityisen vakavia, kun otetaan huomioon rajoitteemme pienenä saarivaltiona, jolla on rajalliset luonnonvarat; meillä ei ollut edes riittävästi juomavettä.”
Singaporen irtauduttua Malesiasta vuonna 1965 ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tulla yhdeksi suureksi kaupunkitilaksi, jonne sen asukkaat pakkautuisivat sen kaupunkikeskukseen. Vähemmän tunnettu on vaikea ja pitkä matka kohti kestävää suojelua ja luonnon monimuotoisuutta.
itsenäistymisen myötä tuli sysäys teollistua mahdollisimman nopeasti. Ministeri Zulkiflin mukaan ” yksi Singaporen murroksista liittyi Singaporejoen puhdistamiseen, joka oli kirjaimellisesti avoin viemäri 1960-ja 1970-luvuilla. Puhdistus kesti kymmenen vuotta, ja tuhannet singaporelaiset muuttivat pois maatiloilta, tehtaista ja katuruokakojuista, jotka saastuttivat joen valuma-aluetta. Onnistunut puhdistus käynnisti myös prosessin tekojärven luomiseksi kaupungin ytimeen.”
Joten miten he onnistuivat kehittymään taloudeksi ja säilyttämään samalla ympäristönsä? Kuten monissa maissa, lyhytnäköisessä ajattelussa talouskehitys asetettiin aina ympäristön edelle. Tarvitaan ajattelutavan muutosta, sanoi ministeri Zulkifli. ”Lähestymistapanamme on ollut rakentaa elävä ja kestävä kaupunki järkeviin taloudellisiin periaatteisiin ja tieteeseen perustuvan pragmaattisen politiikan avulla, keskittyä pitkän aikavälin suunnitteluun ja tehokkaaseen täytäntöönpanoon sekä kyky saada kansalaisten tuki yhteiseksi hyväksi.”Viesti oli selvä: jos Singapore voisi muuttua saastuneesta takapajulasta maailmanlaajuiseksi vihreäksi voimanpesäksi, niin voi mikä tahansa kaupunki.
kolmenkymmenen vuoden ajan kaupunkivaltio puhdisti vaivoin saastuneita alueitaan, perusti kansallispuistolautakunnan kaltaisia virastoja ja päätti, että kaikkialla, minne katsoi, oli vehreyttä. Betoniviidakko ei koskaan ollut se, mitä pioneerit olivat ajatelleet. Kaupunkisuunnittelusta poliittisiin houkutuksiin kaavoituksesta yleiseen valistuskampanjoihin Singaporen perättäiset hallitukset ovat seuranneet tätä kansansa keskeistä visiota. He kutsuvat sitä nyt ’biofilosofiseksi kaupungiksi puutarhassa’, ja hallitus kehottaa jokaista singaporelaista tekemään osansa pitääkseen kaupunkinsa vihreänä ja puhtaana.
nuoret ovat avain
tämän vision nykyinen kehitys sisältää Lim: n mukaan luonnonsuojelun yleissuunnitelman (Ncmp) keskeisen osan: etsinnän. Tässä visiossa ne kohdistuvat Singaporen nuorisoon.
”palaamme historiaan varmistaaksemme, että rakennamme alusta asti ja että Singaporen nuoriso ei pidä 50-vuotista historiaamme itsestäänselvyytenä”, Lim sanoo. Kun uusi sukupolvi Singaporelaisia tuntee vain puhdasta ilmaa ja vihreitä puistoja, historian opetukset voi helposti unohtaa.
”we don’ t want that to happen. Haluamme ground up vaivaa, arvostaa luontoa enemmän, edistää tieteen takana luonnonsuojelu niin se tulee liike.”Nuorisoliike ja suojelukoulutuksen saanut sukupolvi on vakuutus, Lim sanoo. ”Jos tulevaisuudessa joku sanoo: ” ei ajatella vihreää, rakennetaan”, tulee olemaan merkittävä osa väestöstä ” joka voi toimia valveutuneena luonnonsuojelun ja viheralueiden puolestapuhujana modernin, ensimmäisen maailman kaupungin sijaan.
seuraava sukupolvi toivottavasti ostaa vision, hän sanoo, että ”’me arvostamme Singaporen ainutlaatuista asemaa vihreänä ja biodiversiteettisenä kaupunkina ja meidän pitäisi työskennellä sen säilyttämiseksi sellaisena.”Hänelle tämä on Singaporen perustajasukupolven Perintö, jota hän tiimeineen pyrkii säilyttämään ja parantamaan. ”Haluamme varmistaa vihreän visiomme kestävyyden.”
ympäristönsuojelun ” on oltava jotain, jota ruohonjuuritason liike ajaa, sen on tultava tavallaan poliittiseksi. Luonnonsuojelualuetta ei voi helposti muuttaa rakennuksiksi, se vaatisi perusteltua keskustelua yleisön kanssa. Meidän on varmistettava, että nuorempi sukupolvi arvostaa luontoamme ja luonnon monimuotoisuutta eikä pidä niitä itsestäänselvyyksinä.”