vuonna 28 jKr. Hittinin torvilla Israelissa Jeesus Kristus kutsui koolle kaksitoista apostoliaan ja organisoi Jumalan kirkon. ”Ja hän nousi vuorelle ja kutsui tykönsä, kenet tahtoi, ja he tulivat hänen tykönsä. Ja hän asetti kaksitoista, jotta he olisivat hänen kanssaan ja että hän lähettäisi heidät saarnaamaan ja että heillä olisi valta parantaa sairauksia ja ajaa ulos riivaajia: ”(Mark.3:13-15).
kirkko toimi Kristuksen aikana maan päällä ja hänen taivaaseenastumisensa jälkeen teokratian alaisuudessa, jota hallitsi Jumalan välitön ohjaus. Se kasvoi ja laajeni, kunnes sen vaikutus tuntui koko tunnetussa maailmassa. Tämä kasvu on kirjattu Apostolien tekojen kirjaan ja muihin Uuden testamentin kirjoituksiin.
Postapostolinen kirkko
aikakauden historioitsijat arvioivat, että kirkon jäsenmäärä nousi miljooniin hyvin nopeasti pakanallisten alueiden nopean kasvun myötä. Vaikka kirkko kohtasi paljon vainoa, se jatkoi tehtäväänsä heikentymättä kolmannen vuosisadan loppuun ja neljännelle vuosisadalle.
300-luvun alkupuolella alkoi syntyä kiistaa. Areios, suosittu evankeliuminpalvelija Aleksandriassa, alkoi opettaa avoimesti Jeesuksen Kristuksen jumaluutta vastaan. Hänen epäraamatullinen käsityksensä siitä, että Jeesus oli Jumalan luomus eikä osa kolmiyhteistä jumaluutta, oli ristiriidassa Raamatun vakiintuneen opetuksen kanssa, jonka mukaan Jeesus, poika, on täysin ja todella Jumala.
erimielisyyksien jatkuessa keisari Konstantinus vaati Rooman hallituksen voimalla ja vaikutuksella keisarikunnan piispainkokouksen koolle Nikeaan. Valitettavasti se, mikä näytti olevan hyvä askel opillisten kiistojen ratkaisemiseksi, oli todellisuudessa poikkeaminen eräästä kirkon tärkeimmistä tunnusmerkeistä – teokraattisesta hallituksesta.
Apostolien tekojen Luku 15 hahmottelee Jumalan suunnitelman Kirkkohallitukseksi, erityisesti Raamatun tulkinnan alalla. Ensinnäkin Pyhälle Hengelle annetaan etusija: ”Sillä se oli hyväksi Pyhälle Hengelle ja meille…” (Apt.15:28). ”Me”, tässä kohdassa, on ”apostolit ja vanhimmat, koko seurakunta …” (AP.t. 15:22).
tämä vakiintunut menettely keskeytyi, kun Nikean Kirkolliskokous teki päätöksen areiolaisten kiistan ratkaisemisesta. Tämä kokoontuminen ei ainoastaan sulkenut pois koko kirkkoa, vaan se myös sulki piispat pois Rooman valtakunnan ulkopuolelta. Järjestö jatkoi (ja muuttui lopulta katoliseksi kirkoksi) Nikean uskontunnustuksen hyväksymisen jälkeen; kirkko (se vakiintunut järjestys, jonka Jeesus asetti järjestykseen) kuitenkin lakkasi toimimasta. Jesajan 54:7 ja 2.Tessalonikalaiskirjeen 2: 3 ennustivat tämän tapahtuman.
pimeä Keskiaika & toivon pilkahduksia
tuhatviisisataa seitsemänkymmentäkahdeksan vuotta, jota kutsutaan pimeäksi Keskiaikaksi, Jumalan kaunis kirkko peitettiin ihmistekoisilla uskontunnustuksilla, väärillä opeilla ja episkopaalihallituksilla.
Jumala ei kuitenkaan ollut tarkkaamaton näinä vuosina. Kristinusko kävi läpi uskonpuhdistuksen ajan, jolloin Jumala valmistautui palauttamaan kirkkonsa ennalleen. Jumala valitsi Martti Lutherin, roomalaiskatolisen munkin, etsimään sitä vakaumusta, että hurskaat teot eivät tuoneet sielulle tyydytystä pelastuksen suhteen. Kun hän tutki Raamattua, hän tuli täysin ymmärtämään vanhurskauttamisen uskon kautta. Jumala käytti muita vilpitönsydämisiä ihmisiä paljastamaan muita totuuksiaan-John Wesleytä (pyhitys), Tri Albert Simpsonia (jumalallinen parantaminen) ja useita ryhmiä, jotka kokivat Pyhän Hengen kasteen lähellä kahdennenkymmenennen vuosisadan vaihdetta.
Arise, Shine!
koska pimeä Keskiaika oli ennustettu profetiassa, niin oli Jumalan seurakunnan nouseminen ja ennallistaminen ilmoitettu Jesajan 60:1-5: ssä.
kun vanhurskautuksen palauttaminen uskon kautta, pyhityksen puhdistaminen, hengen sisimmässä asuminen ja jumalallisen parantamisen harjoittaminen olivat laajalti opetettuja, heräsi uudelleen kiinnostus löytää Raamattukirkko, joka uskoisi ja harjoittaisi näitä käskyjä tunnustuksellisuuden piirissä.
Jumalan kaitselmuksesta muutamat itäisen Tennesseen ja läntisen Pohjois-Carolinan asukkaat muodostivat ryhmän, joka tuli tunnetuksi nimellä ”Christian Union” 19.elokuuta 1886. Tämä ryhmä korostaa neljää tärkeää seikkaa: vapautta ihmistekoisista uskontunnustuksista ja perinteistä, halukkuutta ottaa Uusi testamentti ainoaksi uskon ja käytännön säännöksi, antaa toisilleen yhtäläiset oikeudet ja etuoikeudet lukea ja tulkita Raamattua omantunnon mukaan sekä halukkuutta istua yhdessä seurakuntana asioimassa. Tämä ryhmä kasvoi vain vähän, mutta muodosti ydinjoukon Jumalan tarkoituksen toteuttamiseksi.
Jesajan 60: n ennustukset toteutuivat 13.kesäkuuta 1903 Cherokeen piirikunnassa Pohjois-Carolinassa. Ne, jotka etsivät Jumalan seurakuntaa, kokoontuivat tutkimaan Jumalan sanaa siinä toivossa, että Jumala paljastaisi sen heille. Tässä historiallisessa kokouksessa, yksi ryhmän jäsenistä, A. J. Tomlinson antoi seuraavan lausunnon mentyään läheisen vuoren huipulle pidettyyn rukoushetkeen:
” tulin takaisin alas vuorelta ja astuin kokoukseen. Kysymyksiä esitettiin. Raamatullisia vastauksia annettiin. He sanoivat pitävänsä koko Raamattua oikein jaettuna ainoana uskon ja käytännön sääntönään. Minä sanoin, No jos te otatte koko Raamatun oikein jaettuna, se tekee siitä Jumalan seurakunnan…sitten minä sanoin, te olette sopineet, että tämä, mitä minä olen sanonut, tekee siitä Jumalan seurakunnan, ja oletteko te halukkaita ottamaan sen ja pitämään sen Jumalan seurakuntana? He sanoivat olevansa halukkaita. Kysyin sitten, olivatko he halukkaita ottamaan minut sisään sillä ymmärryksellä, että se on Jumalan kirkko – ei tule olemaan, vaan on Jumalan seurakunta. He olivat halukkaita…Veli Spurling … otti Raamatun ja antoi sen minulle. Hän antoi sen minulle ja sanoi: ’Tahdotko pitää tätä Jumalan sanana, uskoa ja noudattaa sitä, totella sen käskyjä ja vaeltaa valossa niin kuin Jumala on valossa?’Siinä minä annoin käteni Veli Spurlingille – – otin velvollisuuteni syvästi vilpittömästi ja äärimmäisen pyhästi, niin etten koskaan unohtaisi sitä.”(Upon this Rock, Vol. 3, s. 64, C. T. Davidson, White Wing Publishing House and Press, Cleveland, Tennessee, 1976).
tämän merkittävän tapahtuman jälkeen kirkko alkoi kasvaa, kun Jumala alkoi paljastaa kristityille, että Hänen kirkkonsa oli palautettu. Kirkko piti ensimmäisen Konventtinsa sitten pimeän keskiajan vuonna 1906, ja se hyväksyi kriittisen osan Jumalan hallituksesta: ”me emme pidä itseämme lakiasäätävänä tai toimeenpanevana elimenä, vaan ainoastaan tuomiovaltaisena elimenä.”
”vain juridisen” julistuksen lisäksi suositeltiin pyhäkoulua ja siitä tuli kirkon ensimmäinen aputoiminimi.
virallinen nimi ”Jumalan kirkko” otettiin käyttöön toisessa konventissa vuonna 1907. Vuonna 1909 pidetyssä neljännessä konventissa hyväksyttiin päätös yleisen moderaattorin (josta tuli myöhemmin Yleisvalvoja) valitsemisesta palvelemaan koko ajallaan.
ensimmäinen jatkumo
kirkon jatkaessa kasvamistaan, jäi useita oppi-ja liikeasioita ratkaisematta. Kuluneen vuoden kuluessa syntyi lisää kiistaa näistä asioista, joihin kuuluivat avioero ja uudelleen avioituminen, Kirkkohallitus ja-valta sekä hallintojärjestelmä ja teokratia.
hallituskysymykset johtivat lopulta vuonna 1921 perustuslain säätämiseen, joka jatkoarvioinnin jälkeen poikkesi selvästi Raamatun teokraattisista periaatteista. Tämä päätös teki kirkkohallituksesta lainsäädännöllisemmän ja toimeenpanevamman ja salli yleisvalvojan ja vanhinten neuvon tehdä päätöksiä, joiden olisi pitänyt olla yleiskokouksen käsissä.
epäonnisen lähdön huomattuaan A. J. Tomlinson pyrki vuoden 1922 kansalliskokouksessa kumoamaan perustuslain ja palaamaan teokratiaan. Valitettavasti vahinko oli tapahtunut ja järjestö jatkoi valitsemallaan tiellä.
niiden jäännöksen kanssa, jotka halusivat jatkaa teokraattista prosessia, A. J. Tomlinson antoi 24.heinäkuuta 1923 julistuksen erkaantumisesta erheellisestä ryhmittymästä jatkaakseen Jumalan seurakunnassa, kuten Pyhä Henki alun perin Jumalan Sanan kautta ilmoitti.
Victory Upon Victory
kirkko kukoisti jatkamisen jälkeen suurella edistyksellä. Kahdennessakymmenennessä kolmannessa konventissa (1928) vauhti kasvoi, kun Kirkko omaksui ”suuren liike-elämän ohjelman”, joka käynnisti Naisten Lähetyssoittokunnan ja Victory Leaders Bandin. Tämä ohjelma antoi myös vuonna 1916 alkunsa saaneelle Assembly Band-liikkeelle virallisen tunnustuksen.
vuonna 1933 Pyhä Henki otti käyttöön ja vihki ihmeellisesti kirkon Lipun. Raamattuopisto perustettiin kolmantenakymmenentenä neljäntenä Konventtina, ja ensimmäinen istunto pidettiin elokuussa 1941. Myöhemmin samana vuonna kokous otti virallisesti käyttöön Ennustusmerkkiyhdistyksen kirkon ja työt aloitettiin Puupelloilla.
historia paljastaa, että kirkko kasvoi ja moninkertaistui A. J. Tomlinsonin johdolla. Lokakuussa 1943 Jumala kutsui hänet kotiin saamaan ikuisen palkintonsa.
A New Era – The Church of Prophecy
A. J. Tomlinsonin kuoleman jälkeen pidettiin Valvojain kokous, ja Milton A. Tomlinson valittiin seuraavan konventin kautta Yleisvalvojaksi. Tuo konventti valitsi M. A.: n. Tomlinson ylivoimaisella suosionosoituksella jatkaa Jumalan nimittämänä. Eräässä mielessä Jumalan seurakunnalle oli alkanut uusi aikakausi. Johtajuuden siirtyminen piti kuitenkin kirkon suuren kasvun tiellä evankeliuminpalveluksessa.
M. A. Tomlinson palveli kirkkoa kunniakkaasti Yleisvalvojana yli neljäkymmentäkuusi vuotta. Ne, jotka tunsivat hänet, ylistivät häntä huomattavan viisaana ja nöyränä miehenä. Isänsä tavoin hän pani Jumalan tahdon ensi sijalle ja teki parhaansa tietääkseen ja noudattaakseen Jumalan käskyä.
kirkko teki monia edistysaskeleita hänen johdollaan. Huomattavimpia olivat avustusten ja jumalanpalvelusten lisääminen kirkkoon. Näihin lukeutuu muun muassa vahva kustantamo ja osasto (White Wing Publishing House and Press), viestintäosasto, jolla oli laaja radio-ja televisiotieto-osasto, visuaalinen apu-osasto. Wings of Prophecy airplane-ohjelma, orpokodit ja lastenkodit, Tomlinson College sekä ministeriön tuki-ja Suhdetoimintaosastot. Rakennettiin jopa Uusi Päätoimistorakennus, johon kuului uusi toimistorakennus, kustantamo, viestintärakennus ja konventtimaja.
vuonna 1952 kirkon nimeen lisättiin pääte ”profetia” liikeasioita varten erottamaan se muista järjestöistä. Church of God of profetia kasvoi ympäri maailmaa ja koki suurimman kasvukautensa M. A. Tomlinsonin johdolla jäsenmäärän ollessa yli 260 000 vuonna 1990.
Toinen Jatko
M. A. Tomlinson tuli vanhemmaksi ja tuli vähemmän kykeneväksi työskentelemään virastotaakan ja vastuun alla, hän kutsui keväällä 1990 valtion ja kansalliset valvojat yhteen ”rukoilemaan ja etsimään Jumalan tahtoa kirkon ja Yleisvalvojan tulevaisuuden suhteen hänen fyysiseen tilaansa nähden” (valvojien kokous väliaikaisen Yleisvalvojan valitsemiseksi, 1990, s. 5). Kokouksen pöytäkirja jatkuu: ”koska meillä ei ole ennakkotapausta johtajuuskriisistä, jota nyt kohtaamme, pyytäen teitä veljet tutkimaan kirjoituksia ja etsimään Jumalan kasvoja vallitsevassa rukouksessa ennen kuin teen julistukseni… väliaikaiseen valintaanne, siirryn sitten tämän pyhän viran viitan alle.”
vaikka näyttää siltä, että veli Tomlinsonin tarkoituksena oli keskittää kokous väliaikaisen valvojan valinnan kautta, äänekkäiden valvojien ryhmä painotti, että veli Tomlinsonin oli jätettävä eroanomuksensa ja eläköitymisensä (jolloin virka julistettiin avoimeksi) ennen valintaprosessin aloittamista. Vastahakoisesti, pitkän keskustelun jälkeen, veli Tomlinson suostui heidän pyyntöönsä.
vuoden 1990 valvojien kokous päättyi uuden väliaikaisen valvojan valintaan jokseenkin epämääräisellä yksimielisyydellä. Tämän uuden johdon alaisuudessa kirkkoa alettiin johtaa pois sen alkuperäisestä kirkkohallituksen ja-opin ilmoituksesta.
huolestuneet kirkon jäsenet ja johtajat etsivät Jumalan tahtoa, ja pitkän rukouksen ja paaston jälkeen Pyhä Henki vaati juhlallisen kokouksen pitämistä 23.-25. heinäkuuta 1993. Kokoontuneita kehotettiin jatkamaan paastoamista ja rukoilemista vastausten löytämiseksi. Heinäkuun 24. päivän iltana 1993 ryhmä antoi Pyhän Hengen voimallisen liikkeen ja demonstroinnin yhteydessä julistuksen, joka edusti alkuperäistä oppia ja hallitusta ennen 1990-luvun alussa tehtyjä muutoksia. tämä Jumalan suosima ryhmä jatkoi Kristuksen alun perin perustamana Jumalan seurakuntana.
Uusi Into saattaa suuri tehtävä päätökseen
Juhlakokouksen aikana Pyhä Henki voiteli Robert J. Pruittin johtamaan Jumalan kirkkoa, ja saman vuoden yleiskokous vahvisti yksimielisesti hänen valintansa. Into saattaa Suuren komission työ päätökseen oli korkealla, ja veli Pruittin vakauttavan johdon alaisuudessa kirkko kasvoi nopeasti ja vaurastui. Kirkon hallinnollisia ja tukitoimistoja varten rakennettiin uusi Päämajakompleksi. Vuoden 2001 edustajakokouksessa Pyhä Henki antoi kirkolle uuden lipun näytettäväksi totuutensa puolesta.
edeltäjänsä M. A. Tomlinsonin tavoin Veli Pruitt alkoi kokea heikkenevän terveyden haittavaikutuksia 2000-luvun puolivälissä, ja hän jätti eroanomuksensa Yleisvalvojan virasta vuonna 2006. Vuoden 2006 valvojien kokouksessa väliaikaiseksi valvojaksi valittiin Stephen E. Smith. Hän jatkoi Yleisvalvojan tehtävässä tehtyään yksimielisen valinnan seuraavassa yleiskokouksessa.
Jumalan kirkko jatkoi menestystään Veli Smithin johdolla. Hänen johdollaan valvottiin Päämajakompleksin laajentamista, investointia nykyaikaisen tekniikan käyttöön palvelustyössä internetin ja live-striimauksen kaltaisten medioiden avulla sekä profetian Merkkiyhdistyksen merkintäohjelman uudistamista. Hän palveli kirkkoa uskollisesti vuoteen 2015 saakka.
Veli Smithin kuoleman jälkeen Oscar Pimentel valittiin yksimielisesti vuoden 2015 valvojien kokouksessa ja vahvistettiin suosionosoituksin yleiskokouksen valintaprosessin aikana.
tulevaisuuden yksityiskohdat ovat tietenkin tuntemattomia, mutta Jumalan ennustus on kirkkoa koskien selvä. Hetki on myöhässä, mutta ”nouse, loista” – kappaleen kirkkaus on aivan edessäpäin. Epäilemättä, täydellisyys saavutetaan, sillä se on jo julistettu seurakunnan, että Kristus ”esittelee sen itselleen kunniakas seurakunta, jossa ei ole tahraa, eikä ryppyä, tai mitään sellaista, vaan että se on pyhä ja virheetön” (Ef. 5:27; Katso myös Ilm.19:6-9).