löytö, joka tehtiin yhteistyössä Baylor College of Medicinen tutkijoiden kanssa Texasissa, Yhdysvalloissa, tarjoaa uutta perustietoa kuulon mekanismeista. Asiasta kertoo verkkolehti Nature Communications.
ennen kuin voimme havaita puhetta, musiikkia ja muita ääniä, ääniaallot on muutettava sähköimpulsseiksi kuulohermossa, joka on sisäkorvan aistisolujen välittämä prosessi. Aiemmissa tutkimuksissa kävi ilmi, että ääni aiheuttaa näistä soluista lähtevien pienten karvojen sivusuuntaisen liikkeen, joka avaa ja sulkee mekaanisesti herkkiä ionikanavia luodakseen kuuloaistimuksen.
ihmisen värekarvojen liikettä on mahdotonta tutkia, koska aistinsolut ovat syvällä paksussa luussa, mutta marsuilla ja gerbiileillä sisäkorvaa ympäröi ohut luu. Tutkijat ovat kyenneet tarkkailemaan äänen aiheuttamaa sädekehäliikettä käyttämällä erityistä talon sisäistä mikroskooppia.
”tämä paljasti jotain yllättävää – että karvat eivät vain taivu sivuttain vaan myös muuttuvat pituudessa”, sanoo tohtori Anders Fridberger, dosentti ja lääkäri Karolinska Institutetin kliinisen tieteen, Intervention ja teknologian laitokselta kuuloaistin ja viestinnän tutkimuskeskuksesta. ”Näillä pitkittäismuutoksilla on tärkeä vaikutus ääniaaltojen muuttamiseen sähköisiksi signaaleiksi, jotka ovat välttämättömiä kuulon kannalta.”
tutkijat osoittavat, että stereokilian kyky muuttaa pituutta oli suurempi, kun aistinsolujen ympärillä oleva sähköinen potentiaali oli pieni, minkä tiedetään tapahtuvan meluvaurioiden ja ikään liittyvän kuulon heikkenemisen yhteydessä. Jännitehäviö aiheuttaa karvojen liian pehmeän muuttumisen, mikä heikentää korvan toimintaa.
”havaintomme voivat mahdollisesti auttaa meitä ymmärtämään, miksi korva ei toimi yhtä hyvin tällaisissa tapauksissa”, sanoo tohtori Fridberger. ”Ja ehkä jonain päivänä niitä voidaan käyttää uuden huonokuuloisen hoidon kehittämisessä. Jos voimme käyttää lääkettä palauttaa värekarvojen normaali jäykkyys voisimme saada korvan toimimaan paremmin, mutta tämä on jotain kaukaisessa tulevaisuudessa, jos se on edes mahdollista. Mitä meidän täytyy tehdä nyt on löytää tarkka mekanismi, joka ohjaa sädekehän jäykkyys.”
tutkimusta rahoitettiin Swedish Research Council, the Swedish Council for Working Life and social research, the Wallenberg Foundations, Tysta Skolan (Silent School) Foundation, the Swedish Association of Hard of Hearing People and the National Institutes of Health in the US.